Takaisin etusivulle

JÄTTÖMAA

Avalokiteshvara Superclusters –esitys tapahtuu kaupungin liepeillä, jättömailla, paikoissa, joissa luonnollinen ja keinotekoinen todellisuus kohtaavat satunnaisilla ja hallitsemattomilla tavoilla.

Jättömaa-alue ränsistyneen huoltamon ja maantien välissä Visulahden lomakylän edustalla Mikkelissä

”sinussa on taikaa / jolla avataan aikakirjat, / jolla avataan kuollut kohta / jossa magneetti on vahva (...)
Mainostaulujen taakse jää tuo pieni kaistale maata / joka ei houkuttele hölmöjä luokseen.”
Kauko Röyhkä: ”Mainostaulujen taakse” (laulu, 1987)

Jättömaa määritellään Cambridge Dictionaryssä ”tyhjäksi maa-alueeksi kaupungin liepeillä, jota ei hyödynnetä maanviljelyyn, rakentamiseen tai millään muullakaan tavoin". Jättömaat ovat siis "unohtuneita" alueita, jotka jäävät lähes huomaamattomiksi, arkipäiväisen kokemuspiirin marginaaliin. Jättömaa jää jo lähtökohtaisesti inhimillisen rationaliteetin ulkopuolelle, ja siksi jättömaa avautuu ei-inhimillisen kohtaamiselle.

Jättömaat ovat alueita, joissa inhimillisen ja ei-inhimillisen, kulttuurin ja luonnon välinen suhde ei ole enää etukäteen sovittu eikä kontrolloitu, ja jossa erilaiset asiat kohtaavat toisensa lähtökohtaisesti tasa-arvoisina, yhtä merkittävinä tai merkityksettöminä.

Toisen merkityksensä jättömaa-käsite saa kielellisistä mielleyhtymistä, joita avautuu "jättö-" ja "jäte" -sanojen samankaltaisuudesta. Kaupungin liepeillä olevilta jättömaa-alueilta löytyy monenlaisia unohtuneita tai hylättyjä esineitä, jotka jäävät ohikulkijoilta huomaamatta. Silloin kun huomio näihin kiinnittyy, ne useimmiten tulkitaan roskaksi ja romuksi, ja jättömaa nähdään roskaisena, saastuneena pusikkona. Tällainen jättömaa tarjoaa näkymän ja näyttämön antroposeenille, ihmisen aikakaudelle, johon monien ympäristötutkijoiden mielestä koko maapallo on jo siirtynyt. Tällä uudella aikakaudella ihmisen vaikutus näkyy kaikkialla luonnossa. Tällöin katoaa paitsi "luonto" ihmistä ympäröivänä ei-inhimillisenä sfäärinä, myös "maailma" sen inhimillisenä vastaparina.

Luonnon näkökulmasta katsottuna antroposeeni on tila, josta voimme kohota vain kosmisen myötätunnon avulla, ymmärtämällä, että on olemassa myös ei-inhimillisiä tilan kokemistapoja. Koska paluuta entiseen ei ole, on ihmiskunnan otettava kokonaan uudenlainen asenne suhteessa Maa-planeetan asuttamiseen. Myötätunto rajatta kaikkia olentoja kohtaan tarkoittaa ensiksi sen tunnistamista, että planeetta kuuluu myös muille, sekä toiseksi tämän tosiasian mukaista elämänmittaista, ja sukupolvesta toiseen jatkuvaa toimintaa.

Avalokiteshvara Superclusters –esityssarja toteutetaan yhteistyössä Luonnonperintösäätiön kanssa. Osallistujien tekemillä lahjoituksilla perustetaan ei-inhimillisille olennoille alueita, joilla pidättäydytään tietoisesti maa-alueen inhimillisestä hyödyntämisestä. Vaikka muodostettu alue kattaa jättömaan kirjaimellisen määritelmän, on lopputuloksena kuitenkin jotain muuta kuin jättömaa.

Avalokiteshvara Superclusters –esityssarjan viimeinen osa toteutetaan yhteistyössä Jättömaa-festivaalin kanssa.