SUSISAFARI
Kuva Jaakko Ruuska
MILLAISTA ON OLLA VILLI? KOE YÖLLINEN KAUPUNKI TOISISSA TILOISSA -KOLLEKTIIVIN SUSILAUMAN JÄSENENÄ!
Susisafari -teoksessa sivistynyt kaupunkitila ja kesyttämätön luonto kohtaavat yöllisessä vaellusesityksessä. Sen osallistujat kohtaavat kaupungin villin, sosiaalisen pedon näkökulmasta. Pääosassa on susi: hahmo, jonka ristiriitaisuus ei ole pelkästään vertauskuvallista. Yhtäältä susi on yksi sosiaalisesti kehittyneimmistä olennoista. Toisaalta se on myös yksi historian vihatuimmista eläimistä, johon ihmiskunta on projisoinut kaikki epätoivotut piirteensä. Miten ihmisen ja suden välinen konflikti peilautuu ihmisten välille? Tämä kysymys on olennainen maailmassa, jossa vihasta on tullut voimakas poliittinen motiivi.
Tervetuloa villiin seuraan!
KIRJOITUKSIA JA ARVIOITA
Erica Cirino: The People Who Pretend to Be Wolves, Citylab 20.3.2018.
Maria Säkö: Susisafari-vaellusesityksessä katsotaan maailmaa suden näkökulmasta, Skenet 13.03.2014.
SAFARIN OSALLISTUJILLE
Mikäli olette osallistumassa Susisafarin vaellusesitykseen, suosittelemme tutustumista alla olevaan Susitietous-osioon, johon olemme keränneet materiaalia susista. Tämän jälkeen voitte suorittaa saalistajantutkinnon.
SAFARIA VOI SEURATA MYÖS PÄÄMAJASSA
Susisafarista voi nauttia joko osallistumalla itse safariin susilauman jäsenenä, tai seuraamalla susien metsästysretkeä yöllisillä kaduilla Susisafarin päämajasta käsin.
https://vimeo.com/186992244
Kuva Paula TellaKuva Paula TellaKuva Paula TellaKuva Paula TellaKuva Paula Tella
Previous
Next
SUSITIETOUTTA
Susi eli harmaasusi (Canis lupus) on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs. Se on biologisesti määriteltynä samaa lajia kuin kesykoira, eli kesykoira ja susi pystyvät lisääntymään keskenään ja tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Susi on älykäs, sosiaalinen ja sopeutuvainen peto- ja laumaeläin.
Susia esiintyy nykyään Pohjois-Amerikassa ja Euraasiassa. Esimerkiksi Englannissa susia ei ole lainkaan ja Espanjassa taas noin 2000 yksilöä. Suomessa susi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu laji. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan Suomessa oli tämän vuoden helmikuun alussa 140 – 155 sutta.
Susisafarin työryhmän näille sivuille kokoama susitietous on kerätty julkisista lähteistä ja asiantuntijoita haastattelemalla. Tässä joitakin tärkeimpiä lähteitämme, joita suosittelemme lämpimästi, jos haluatte syventää susitietouttanne.
- Laaksonen, Mervi. 2013. Susi. Maahenki.
- Kauhala, Kaarina. 2000. Koiran villit sukulaiset. WSOY.
- Tunturisuden susisivut, osoitteessa www.tunturisusi.com
- Luonto-Liiton susiopas. 2013. Suden suusta. Linkki nettiversioon
- Suomen- ja englanninkielinen Wikipedia
Susi (Canis lupus) kuuluu koiraeläinten heimoon, johon kuuluu noin 35 lajia. Koiraeläimiä löytyy joka puolelta maailmaa.
Sudet ovat luultavimmin kehittyneet pienestä, kapeakalloisesta Canis lepophagus -lajista, joka eli noin 2 – 10 miljoonaa vuotta sitten. Sama laji voi olla myös kojoottien esi-isälaji. Lepophaguksien fossiileja on löydetty muun muassa Texasista.
Sudella on nelisenkymmentä alalajia. Meille hyvin tuttu suden alalaji on Canis lupus familiaris eli koira, joka on kehittynyt kesyyntymällä sudesta viimeisten muutamien kymmenien tuhansien vuosien aikana. Koirista villiintymällä taas on kehittynyt Canis lupus dingo, jota tavataan Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa.
- Naali (Vulpes lagopus) elää pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessa äärimmäisen uhanalainen.
- Vuorisusi eli aasianvillikoira (Cuon alpinus) on Aasiassa elävä uhanalainen koiraeläinlaji.
- Pensaskoira (Speothos venaticus) elää Etelä-Amerikassa. Laji on yksi alkeellisimmista tunnetuista koiraeläimistä.
- Susi eli harmaasusi (Canis lupus).
- Kojootti eli preeriasusi (Canis latrans) elää Pohjois-Amerikassa
- Dingo eli australianvillikoira (Canis lupus dingo) on Australiassa ja Kaakkois-Aasiassa elävä suden alalaji.
- Koira eli kesykoira (Canis lupus familiaris) on suden kesy jalostettu muoto.
- Kettu eli punakettu (Vulpes vulpes) on nykyisin maailman levinnein maalla liikkuva petoeläin. Sen levinneisyysalue kattaa lähes koko Pohjois-Amerikan ja Euraasian.
- Kultasakaali eli sakaali (Canis aureus) elää Pohjois- ja Itä-Afrikasta aina Myanmarille asti.
- Hyeenakoira (Lyvaon pictus) elää Afrikan ruohikkoalueilla.
- Harjasusi (Chrysocyon brachyurus) on Etelä-Amerikan kookkain koiraeläin.
- Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on alunperin kotoisin Itä-Aasiasta.
- Korvakoira eli korvakettu (Otocyon megalotis) elää Afrikan savanneilla, ruohotasangoilla ja puoliaavikoilla.
- Harmaakettu eli puukettu (Urocyon cinereoargenteus) elää Amerikassa.
Kuvat: Wikipedia
Pääasiallinen suden elinpaikka on pohjoinen havumetsä mäntyineen, kuusineen, pihtoineen ja lehtikuusineen. Susi viihtyy siellä missä sen pääravinto, hirvieläimet, viihtyvät.
Sudelle sopivia elinympäristöjä on kuitenkin runsaasti. Sutta tavataan pohjoisella pallonpuoliskolla arktisilta tundrilta arabian niemimaan kuiville aavikoille saakka. Levinneisyyttä rajoittaa useimmiten ihmisen toiminta. Vahvin susikanta on siellä, missä suden näkökulmasta ikävät kohtaamiset ihmisen kanssa ovat vähäisimpiä.
Susien levinneisyys Euroopassa. Kuva: Tunturisusi.com
Ruumiinrakenne
Fennoskandian alueella aikuisen suden paino on yleensä 30-45 kiloa. Uros on jonkin verran naarasta kookkaampi. Suden olomuoto muistuttaa näkönsä ja kokonsa puolesta suurta pystykorvaista koiraa, jonka takia se usein sekoitetaan mm. siperian huskyyn.
Susi on rakenteeltaan solakka ja vahva. Susi on kehittynyt kestäväksi ja ketteräksi varvasjuoksijaksi. Juoksutehokkuuden optimoimiseksi kyynärvarsi on lukittunut siten, että sen kiertoliike on mahdoton (ranne ei käänny). Lumessa kulkiessaan susi pystyy levittämään varpaansa.
Vahvalla purentavoimallaan susi pystyy murtamaan useimmat luut. Pitkien kulmahampaidensa avulla susi saa saaliseläimestä pitävän otteen. Suden aivot ovat huomattavasti kesykoiran aivoja suuremmat.
Susien väritys vaihtelee valkoisesta kermaan, okraan, ruskeaan ja mustaan. Talviturkki on erittäin lämmin tiheän pohjakarvan ansiosta. Susi voi hyvin levätä -40 asteen lämpötilassa kääriytymällä kerälle ja laittamalla häntänsä peitoksi kuonon päälle, jolloin lämmönhukka on minimaallinen.
Aistit
Sudella on erittäin tarkka kuulo. Se pystyy hyvissä olosuhteissa kuulemaan toisten susien ulvonnan metsässä noin 10 kilometrin päästä ja avoimessa maastossa jopa 16 kilometrin päästä. Susi pystyy myös paikallistamaan äänen lähteen hyvin.
Suden hajuaisti on erinomainen, se on todennäköisesti keskeisin sen aisteista. Susi pystyy esimerkiksi erottamaan kumpaan suuntaan hajujälkien jättäjä on edennyt ja haistamaan saaliseläimen parin kilometrin päästä. Hajuaistilla on suuri merkitys paitsi metsästyksessä, myös susien keskinäisessä kommunikaatiossa. Jopa miljoona kertaa ihmistä herkemmän hajuaistin kaikkia ulottuvuuksia voi vain kuvitella.
Suden silmä havaitsee tarkasti liikkeen. Susi näkee ”nopeammin” kuin ihminen. Tämä on todettu kokeissa, joissa susi näkee ihmisen yhtäjaksoisena näkemän valon välkkyvänä. Sudet eivät luultavasti näe tarkasti kovinkaan kauas, mutta hämäränäkö on hyvä. Tutkittua tietoa suden mahdollisesta värisokeudesta ei ole, mutta tiedetään että se erottaa väreistä parhaiten punaisen ja keltaisen.
Sudenpentuja syntyy keskimäärin neljästä kuuteen. Vastasyntyneet ovat sokeita ja kuuroja, ja täysin riippuvaisia emostaan. Kun emo keskittyy imettämiseen, sen ruokkimisesta huolehtivat isäsusi ja muut lauman jäsenet.
Pentujen silmät aukeavat noin parin viikon ikäisinä. Niiden aistit ja koordinaatiokyky kehittyvät nopeasti. Pennut oppivat tunnistamaan laumansa jäseniä ja hakevat niiden huomiota. Mikäli pennut seikkailevat liian kauaksi pesästä, emo kantaa ne niskasta takaisin.
Emo vieroittaa pentunsa 5-9 viikon ikäisenä. Kun pennut eivät ole enää täysin riippuvaisia naaraan ruokinnasta, osallistuu emokin jälleen saalistamiseen. Tämä jälkeen naaras ja uros huolehtivat pennuista tasapuolisemmin, ja myös muut lauman jäsenet kantavat niille ruokaa. Pentuja vartioi aina joku vanhemmista lauman jäsenistä, ns. lastenvahti, joka on usein edellisen vuoden pentueesta laumaan jäänyt yksilö.
Sudenpennut ovat leikkisiä. Ne leikkivät hippaa, painia ja kukkulan kuningasta. Tämä kehittää niiden liikkumista ja saalistuksessa tarvittavia taitoja. Leikki on myös tärkeässä osassa sosiaalisten taitojen oppimisessa.
Noin neljän kuukauden ikäisinä sudenpennut osallistuvat ensimmäistä kertaa susilauman saalistusretkiin. Täysikasvuisia sudet ovat noin vuoden iässä.
Wolf feed the puppies. Lupa ”rigurgita” (alimenta) i cuccioli. Fauna selvatica (Canis lupus) -Youtubevideo linkitetty osoitteesta: http://www.youtube.com/watch?v=7udgOVExzg4, käyttäjältä Masssimo Colombari.
Susi on sosiaalinen eläin. Sen laumarakennetta voi kuvailla perheenä, jonka jäseninä ovat lisääntyvä pari sekä niiden eri-ikäiset jälkeläiset. Lauman koko vaihtelee yleensä kolmesta viiteentoista, mutta laumat voivat olla suurempiakin. Yksinäiset sudet ovat useimmiten vaeltavia nuoria yksilöitä.
Toisin kuin monet muut suurpedot, kohtelevat sudet parinmuodostuksen aikana toisiaan varsin hellästi ja hienotunteisesti. Susiperhe syntyy, kun susipari löytää tulevalle laumalleen soveliaan alueen reviiriksi. Reviiri on halkaisijaltaan noin 40 kilometriä, ja se merkitään hajumerkein, joita on keskimäärin parinsadan metrin välein. Reviiriä ja lauman jäseniä puolustetaan muilta susilta, eikä perheeseen yleensä hyväksytä ulkopuolisia susia.
Sudella mainitaan usein olevan tiukka laumansisäinen arvojärjestys. Lauman ylinnä on johtava nk. alfa-pari, ja arvojärjestyksessä alimpina ovat nuorimmat yksilöt. Susia havainnoineet tutkijat ovat kuitenkin huomanneet suhteellisen vähän käytöstä, joka ilmaisee yksilön ylemmyyttä toiseen nähden. Myöskään jatkuvaa kamppailua johtaja-asemasta ei susilla esiinny. Arvojärjestyksen sijaan voisikin puhua lauman jäsenien eri rooleista tai sosiaalisesta asemasta. Alfa-naaraan ja alfa-koiraan sijasta voi puhua lisääntyvästä naaraasta ja lisääntyvästä koiraasta, tai vaikkapa emosudesta ja isäsudesta.
Susien kommunikointi on monimuotoinen kokonaisuus, joka muodostuu eleistä, äänistä, hajuista ja kosketuksista. Viestinnällä edistetään susien välistä yhteistoimintaa sekä ehkäistään turhia konflikteja.
Suden ruumiinasento ja ryhti kertovat paljon sen mielentilasta. Elekielen kirjon muodostaa laaja yhdistelmä erilaisia ruumiin, hännän ja korvien asentoja ja liikkeitä. Myös silmien ja suun ilmeet kertovat suden mielenliikkeistä ja aikomuksista. Pääosin susien elämä laumassa on rauhaisaa, mutta silloin tällöin ajaudutaan ristiriitatilanteisiin. Ristiriitatilanteista pyritään selviämään lepyttelemällä ja rituaalinomaisella käytöksellä. Myös tilanteen kärjistyessä yhteenottoon, noudatetaan rituaalinomaista kaavaa, jolloin vahinkoja syntyy vain harvoin.
Susien ääntely muodostuu ulinoista, vikinöistä, vinkunoista, ulvahteluista, murisemisesta, haukkumisesta ja ulvomisesta. Haukkuminen liittyy lähinnä pentujen kommunikointiin. Susi tervehtii toista sutta vikisemällä ystävällisesti. Matalilla ja vain lähelle kuuluvilla vuh-äänillä susi voi varoittaa muita lähestyvästä uhkasta.
Ulvomalla susi pyrkii viestimään kauas. Sudet käyttävät ulvontaa hakeutuessaan erillään ollessaan takaisin perheenjäsentensä luo. Ulvonnalla on merkitystä myös susiperheen yhteenkuuluvuuden tunteen lisäämisessä. Sudet saattavat esimerkiksi herätessään ulvoa hyvät huomenet toisilleen. Ulvoessaan laumana sudet käyttävät eri sävelkorkeuksia, jolloin susilauma kuulostaa helposti todellista suuremmalta. Ihmisten läheisyydessä sudet ovat varovaisempia ulvomisessa, jotta niiden sijainti ei paljastuisi.
Suden liikkumista motivoivat pääasiassa saalistus ja reviirin ylläpito. Susi kiertää reviiriään laajasti uusien hajumerkkejään ja etsien saalista. Reviirin koko määräytyy ravinto- ja susitiheyden mukaan. Suomessa reviirin koko on keskimäärin noin 800 neliökilometriä.
Sudelle tyypillisin liikkumistapa on kevyt ja irtonainen ravi. Liikkuessaan susi havainnoi tarkasti ympäristöään. Matkatessaan susi voi jolkottaa kahdeksan kilometrin tuntivauhdilla pitkiäkin matkoja. Nopeimmillaan se kykenee jopa 70 kilometrin tuntivauhtiin. Susi on nopea ja ketterä liikkeissään ja kykenee seitsemän metrin loikkiin.
Säällä on vain vähäinen vaikutus suden liikkumiseen. Susi liikkuu päivälläkin, mutta pääasiassa hämärän aikaan ja yöllä. Keskimäärin susi liikkuu noin 20 kilometriä päivässä. Pisimmillään sen päivämatka voi olla jopa 70 kilometrin mittainen. Uusia reviirejä hakiessaan nuoret sudet voivat vaeltaa yli tuhannen kilometrin matkoja.
Suden ruokavalio riippuu paljolti siitä millaisia hirvieläimiä ja millaisia muita saaliseläimiä sen reviirin alueella elää. Suomalainen susi syö enimmäkseen hirveä, mutta se käyttää ravintonaan myös valkohäntäkauriita, poroja, metsäpeuroja sekä monia pienempiä nisäkäslajeja, kuten majavia, myyriä, jäniksiä ja lintuja. Susi syö jonkin verran myös marjoja ja ruohoja.
Suden päivittäisen ravinnon määrä vaihtelee paljon. Susi selviää syömättä yli viikon ajan, mutta toisaalta se voi syödä kerralla jopa kymmenen kiloa lihaa. Suden on arvioitu syövän keskimäärin 3-5 kiloa lihaa päivää kohden. Susilauma jää usein ison saalishaaskansa lähistölle useiksi päiviksi. Mikäli ruokaa jää yli, susi voi piilottaa sitä myös omiin ruokakätköihinsä.
Hirvi (Alces alces)
Kuva: Frank.Vassen (Flickr CC 2.0)
Sudet virittäytyvät saalistamiseen lauman keskinäisellä hippaleikillä, jossa yksi susista on saaliin roolissa ja muut saalistajia. Susilauma saattaa myös ulvoa yhdessä ennen saalistuksen alkua, ehkä saadakseen saaliseläimet liikkeelle.
Susilla saattaa olla opittuja saalistusperinteitä, jotka vaikuttavat niiden saalistamisen tapaan. Kokeneet sudet opastavat nuorempiaan. Saalistaessaan sudet kommunikoivat keskenään katseen avulla, toimien hallitusti ja yhteistyöllä. Kun susilauma on havainnut tarkkoine aisteineen hirven, se lähestyy sitä varovasti, yrittäen pysyä huomaamattomana mahdollisimman pitkään. Sudet punnitsevat saaliin puolustuskyvyn ja toimivat sen mukaan. Kun saalis lähtee karkuun, lähtevät sudet sitkeään takaa-ajoon. Sudet käyvät yleensä kiinni saaliin takapäähän, heikentäen sitä puremilla. Kun saalis saadaan pysäytettyä, se tapetaan puremalla päänalueelle ja kaulaan.
Jos saalis on riittävän suuri, ruokailevat kaikki lauman jäsenet samanaikaisesti. Pienempien saaliiden kohdalla lisääntyvä pari aloittaa ruokailun. Saaliinjaossa viimeisenä tulevat nuoret, lapsenhoitajiksi jääneet sudet. Tällöin ne pyrkivät saaliille ilmaisten lepyttelyrituaaleja, esimerkiksi liikkumalla hyvin matalana ja korvat luimussa.
TYÖRYHMÄ
Kantaesityksen sekä sitä edeltäneen esitysdemonstraation työryhmä: Eeva Kemppi, Esa Kirkkopelto, Lauri Kontula, Minja Mertanen, Outi Condit, Antti Halonen, Timo Jokitalo, Anton Krylov, Jaakko Ruuska sekä Daniel Boy (Invisible Playground) ja Christiane Hütter (Invisible Playground).
Susisafarin suunnittelutyöhön vuonna 2014 ovat lisäksi osallistuneet: Kati Korosuo, Pyry Kääriä, Sanni Priha, Paula Tella ja Miikka Tuominen
ESITETTY
Susisafari kantaesitettiin 16.-18.10.2014 Hampurissa NordWind -festivaalilla (Kampnagel), jota edelsi demoesitys Helsingissä 15.3.2014.
Lisäksi Susisafaria on esitetty Jyväskylän kesä -festivaalilla 10.7.2021, Italiassa Il Giardino delle Esperidi -festivaalilla 16.7.2016, Teatteri ILMI Ö:llä Helsingissä 28.10.2016, Lahden kansanopistolla 4.-5.11.2016, Kulttuurikeskus Vernissassa Vantaalla 11.11.2016, Baltic Circle -festivaalilla Helsingissä 18.11.2016, The Access Point Festivaalilla Pietarissa, Venäjällä 4.-5.8.2017, Little Rebellions -festivaalilla Aarhusissa, Tanskassa 25.-26.8.2017, Dansehallernessa Kööpenhaminassa, Tanskassa 1.-2.9.2017 sekä Brighton Fringe -festivaalilla Iso-Britanniassa 4.-10.5.2018.