![\"\"](\"https:\/\/toisissatiloissa.net\/wp-content\/uploads\/2018\/12\/aniara-Petri-Summanen-2-768x583.jpg\")
\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n<\/p>\n
Toisissa tiloissa on vuonna 2004 perustettu helsinkil\u00e4inen esitystaiteen kollektiivi.<\/p>\n
Toimintamme ytimen\u00e4 ovat kollektiiviset ruumiilliset harjoitteet, joiden avulla p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n kosketuksiin ihmisille vieraiden olemis- ja kokemusmuotojen kanssa, eli vierailemaan \u201dtoisissa tiloissa\u201d. Viikoittaisissa harjoituksissamme keksimme\u00a0 jatkuvasti uusia harjoitteita ja kehit\u00e4mme olemassa olevia edelleen.<\/p>\n
Osallistavat esityksemme pohjautuvat n\u00e4ihin harjoitteisiin. Helpoilla ja yksinkertaisilla tekniikoilla viemme my\u00f6s esityksiimme osallistuvan yleis\u00f6n toisiin tiloihin. Opetamme harjoitteita my\u00f6s ty\u00f6pajoissa ja demonstroimme niit\u00e4 julkisissa tiloissa ja tapahtumissa.<\/p>\n
Toisissa tiloissa -kollektiiviin kuuluu noin 20 eri alojen taiteilijaa.<\/p>\n
\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n
Kuva Petri Summanen<\/p>\n
Jatkuva viikoittainen harjoittelu on Toisissa tiloissa -kollektiivin toiminnan kivijalka. Harjoittelu on yhdess\u00e4 tapahtuvaa muuttumista. Erilaisten ilmi\u00f6iden ruumiillistamisen tutkimus on kollektiivista, jatkuvaa ja\u00a0 pitk\u00e4kestoista toimintaa.<\/p>\n
Ryhm\u00e4mme pitk\u00e4j\u00e4nteinen, vuodesta 2004 katkeamatta jatkunut viikottainen harjoittelukulttuuri on kansainv\u00e4lisestikin huomionarvoista. Se muodostaa poikkeuksellisen toimintatavan ammattikent\u00e4ll\u00e4, jossa hankkeet ovat usein lyhytkestoisia ja taiteilijan ty\u00f6nkuva erilaisten keikkojen pirstomaa. Harjoittelun jatkuvuus vastaa my\u00f6s ekologisiin haasteisiin: muutos on hidasta ja vaatii sitoutumista. Harjoitteluun sitoutuminen luo pohjan ja uskottavuuden Toisissa tiloissa -ryhm\u00e4n esiintymisille ja julkiselle muutosagendalle.<\/p>\n
Kuvassa harjoite Voimalinja<\/em>.<\/p>\n \t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t Kuva Yehia Eweis<\/p>\n Harjoitteiden taustalla on n\u00e4kemys, jonka mukaan kosketus vieraiden kokemusmaailmojen kanssa muuttaa meit\u00e4 ja toimintaamme kokonaisvaltaisesti. Se kasvattaa meit\u00e4 ymm\u00e4rrykseen ja vastuuseen oliolajien tasa-arvosta ja keskin\u00e4isest\u00e4 riippuvuudesta.<\/p>\n Harjoitteemme perustuvat tarkkoihin mutta yksinkertaisiin ruumiintekniikoihin, jotka jokainen voi sovittaa omalle ruumiilleen. Harjoitteet soveltuvat siis kaikille, i\u00e4st\u00e4, kunnosta ja taustasta riippumatta.<\/p>\n Harjoitteen tuoma kokemus kest\u00e4\u00e4 yht\u00e4 kauan kuin harjoittelija yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 tekniikkaa. Eli kun tekniikan purkaa, niin kokemus lakkaa. Harjoitteen avulla tarkastellaan kunkin harjoitteen aiheena olevaa asiaa ja nautitaan siit\u00e4, yksin ja yhdess\u00e4. Harjoite syvenee aina sit\u00e4 uudelleen teht\u00e4ess\u00e4!<\/p>\n Kuvassa harjoite Raunioituminen<\/em>.<\/p>\n \t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t Kuva Attilio Imrogno<\/p>\n Ryhm\u00e4n toiminnan pitk\u00e4n t\u00e4ht\u00e4imen pedagogisena p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on harjoitteiden saattaminen mahdollisimman moninaisten ja laajojen yleis\u00f6jen ulottuville. Ty\u00f6pajat ovat oivallinen, helppo ja miellytt\u00e4v\u00e4 tapa oppia harjoitetekniikkaamme.<\/p>\n Toisissa tiloissa -ty\u00f6pajat sopivat kaikille, i\u00e4st\u00e4, kunnosta ja aiemmasta harrastuneisuudesta riippumatta. Ty\u00f6pajat voivat olla eri mittaisia, noin kolmesta tunnista kokonaiseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Voimme sovittaa ty\u00f6pajan sis\u00e4lt\u00e4mi\u00e4 harjoitteita hyvin monenlaisiin eri teemoihin.<\/p>\n Ota yhteytt\u00e4 ja sovi omasta ty\u00f6pajasta! (info@toisissatiloissa.net)<\/p>\n \t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t Kuva Antti Ahonen<\/p>\n Toisissa tiloissa etsii toiminnallaan keinoja, joiden avulla ihmiset voisivat muuttaa tapojaan vastaamaan paremmin antroposeenin ja ekokatastrofin haasteisiin. Ryhm\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on lis\u00e4t\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 lajienv\u00e4lisyydest\u00e4 ja ihmiskunnan roolista osana ekologista systeemi\u00e4. Kaikki ryhm\u00e4n viime vuosien esityshankkeet k\u00e4sittelev\u00e4t ihmisen paikkaa ja vastuuta osana ekosysteemi\u00e4 ja sen monimuotoisuuden s\u00e4ilytt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n Ryhm\u00e4n toiminta ehdottaa, ett\u00e4 merkitt\u00e4vi\u00e4 el\u00e4myksi\u00e4 ja kokemuksia voi saada l\u00e4hell\u00e4, matkustamatta kauas. Kollektiivin esitykset, ty\u00f6pajat ja harjoittelu t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t uudenlaiseen ihmisten v\u00e4liseen olemiseen ja yhteis\u00f6llisyyteen ja tarjoavat ekokriisin j\u00e4lkeiseen aikaan t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4n vaihtoehdon ihmisyydelle, siirtymisen kuluttajasta kansalaiseksi ja ihmiseksi.<\/p>\n \t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t Kuva Yehia Eweis<\/p>\n \t\t\t\t\t\t\t\t\t\tKuva Kansallisgalleria \/ Pirje Mykk\u00e4nenKuva Jaakko RuuskaKuva Paula TellaKuva Mika EloKuva Essi Hurme Linkkej\u00e4 yksitt\u00e4isten esitysten arvioihin kunkin esityksen sivulta produktiot<\/a>-osiosta!<\/p>\n Riikka Niemel\u00e4n taidehistorian alan v\u00e4it\u00f6skirja Performatiiviset j\u00e4ljet. Teos ja tallenne esitysl\u00e4ht\u00f6isess\u00e4 mediataiteessa<\/a>. Yhten\u00e4 Riikan tutkimuskohteena on ollut Toisissa tiloissa -kollektiivin Susisafari! Turun yliopisto, 2019.<\/p>\n Esa Kirkkopelto, \u201cEr\u00e4\u00e4n poron tunnustuksia. Laumael\u00e4in esityksen toisena<\/a>\u201d. Teatteri ja Tutkimus 7, \u201dEsitys ja toiseus\u201d, toim. Anna Thuring & Anu Koskinen & Tuija Kokkonen, Teatterintutkimuksen seura, 2018.<\/p>\n Erica Cirino, \u201cThe People Who Pretend to Be Wolves<\/a>\u201d. Citylab, 20.3.2018.<\/p>\n Eeva Kemppi, \u201cPuiden j\u00e4lki\u00e4. Muistokirjoitus Tokoinrannasta marraskuussa 2017 kaadetuille Hevoskastanjoille<\/a>\u201d. Mustarinda, 2017.<\/p>\n Jaakko Ruuska, The Art of Metamorphosis \u2013 Other Spaces. Sivut 42 – 44, Tinfo e-julkaisut 2015, Tinfo News \u2013 Sustainability, Resilience and Performance Utopias<\/a>.<\/p>\n Esa Kirkkopelto, The Ethics of\u00a0 Gastropods. An analysis of a Trans-Human Practice<\/a>.\u00a0 Eurozine, 21.10.2015. <\/p>\n Esa Kirkkopelto, Virtuaalisen materian ja\u0308ljilla\u0308<\/a>, Ruukku 3<\/a>, 2015.<\/p>\n Hanna-Mari Kuivalaisen ohjaama radiodokumentti Ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen p\u00e4\u00e4<\/a>, Yle 2015. Kuunneltavissa Yle Areenassa.<\/p>\n \t\t\t\t\t\t\t\t\tLue lis\u00e4\u00e4<\/a> N\u00e4m\u00e4 kirjoitukset kertovat lis\u00e4\u00e4 ryhm\u00e4n taiteellisista periaatteista ja tavoitteista.<\/p>\n \t\t\t\t\t\t\t\t\tYleistetyn antropomorfismin manifesti<\/p>\n Siin\u00e4 miss\u00e4 muut taiteenlajit ovat 1800-luvulta l\u00e4htien saavuttaneet maksimaalisen ilmaisullisen ja keinollisen vapauden, k\u00e4rsii teatteri yh\u00e4 2000-luvulle siirrytt\u00e4ess\u00e4 rajoituksista, jota est\u00e4v\u00e4t taiteenlajin kehittymist\u00e4 muiden taiteenlajien veroisena ja yht\u00e4 vakavasti otettavana ilmi\u00f6n\u00e4.<\/p>\n Kysymys ei ole en\u00e4\u00e4 poliittisista, siveellisist\u00e4 tai uskonnollisista rajoituksista, joiden kanssa l\u00e4nsimainen teatteri on saanut kamppailla syntyajoistaan l\u00e4htien. Suhteessa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n yhteiskuntaan teatteri on vapaampaa kuin koskaan historiansa aikana. Yhteiskunnallinen vapautuminen ei ole kuitenkaan vapauttanut teatteria sis\u00e4isist\u00e4 rajoituksistaan. Nuo rajoitukset eiv\u00e4t toki koske pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n teatteria, mutta ne lankeavat juuri teatterin osaksi, tulevat siell\u00e4 esiin, vaikeuttavat sen tekoa ja muodostavat n\u00e4in ongelman joka teatterin tulisi voida kohdata.<\/p>\n Yksinkertaisimmassa ja ilmeisimm\u00e4ss\u00e4 muodossaan kyseiset rajoitukset ilmenev\u00e4t siin\u00e4 yleismaailmallisesti\u00a0 vallitsevassa tosiasiassa, ett\u00e4 teatteri en\u00e4\u00e4 harvoin koskettaa ket\u00e4\u00e4n, ei kykene haastamaan ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 todellisuutta, eristyy, ei pysty perustelemaan olemassaoloaan muiden taiteenlajien rinnalla muutoin kuin traditionaalisin ja institutionaalisin syin. Mutta ongelma ei varmasti ole ideoiden puutteessa tai siin\u00e4 ett\u00e4 lahjakkaimmat kyvyt ohjautuisivat teatterin ohi muille, \u201dmuodikkaimmille\u201d taiteen alueille. Ongelma ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tukipoliittinen. Varsinkaan ei syyn\u00e4 ole yleis\u00f6n huono maku. On p\u00e4invastoin ilmeist\u00e4, ett\u00e4 teatteri maistuu pahalta jos se ei edes itse kykene pit\u00e4m\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Ongelman ydin sijaitsee siin\u00e4 pisteess\u00e4 jossa teatterillisen esitt\u00e4misen ehdot leikkaavat modernin kokemuksen perustavimmat metafyysiset ja ideologiset ennakkoluulot. Kysymys kuuluu: pystyyk\u00f6 teatteri kohtaamaan j\u00e4lkimm\u00e4iset omin ehdoin<\/i> vai antautuuko se tiedostamattaan niille, jolloin se on aina jo h\u00e4vinnyt pelin ennen kuin t\u00e4m\u00e4 on alkanutkaan? T\u00e4h\u00e4n asti tuo kriittinen piste on j\u00e4tetty tahallisesti tai tahattomasti kulissien k\u00e4tk\u00f6\u00f6n. Kuitenkin joka kerta kun teatteri t\u00e4n\u00e4 aikana on onnistunut osumaan johonkin, on my\u00f6s tuo kohtaamisen piste tullut enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n tahattomasti esiin. Mist\u00e4 tuo leikkauspiste siis muodostuu ja mik\u00e4 siin\u00e4 sijaitsee? Vastaus on mit\u00e4 ilmeisin: siin\u00e4 sijaitsee ihmisen figuuri, hahmo. Teatterin ongelma niin kuin se t\u00e4ss\u00e4 tematisoidaan on koko l\u00e4nsimaisen kokemisentavan ongelma. Se koskee yht\u00e4 lailla ihmismuotoon rajoittumista kuin ihmismuodon itsens\u00e4 rajoittuneisuutta, ihmismuotoa kaiken rajoittamisen, rajanvedon, perustana ja perimm\u00e4isen\u00e4 periaatteena.<\/i><\/p>\n Visuaaliset taiteet, samoin musiikki ja runous sek\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteiden puolella tanssi ovat onnistuneet viime vuosisatojen kuluessa murtautumaan tilaan, jota tavataan kutsua \u201dnon-figuratiiviseksi\u201d, ei-esitt\u00e4v\u00e4ksi. Teatterille vastaavanlainen vaatimus ei ole koskaan esittynyt samalla tavalla. Miksi ei? Syy lienee se, ett\u00e4 teatteri on sitoutunut perustavan ilmaisuv\u00e4lineens\u00e4, inhimillisen toimijan, ennalta oletettuihin rajoituksiin. Ihminen on mielletty milloin mink\u00e4kin olemuspuolensa \u2013 ruumiinsa, ajallisuutensa, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4, sukupuolensa, taustansa, historiansa, yhteis\u00f6ns\u00e4, rotunsa \u2013 vangiksi. Moderni teatteri on puolestaan keskittynyt kuvaamaan ihmisen kamppailua n\u00e4iden l\u00e4ht\u00f6kohtaisten rajoitustensa kanssa: milloin teemana on ollut noiden rajoitusten murtaminen ja poistaminen niiden liiallisen alistavuuden, ahdistavuuden, ep\u00e4oikeudenmukaisuuden ja v\u00e4kivaltaisuuden t\u00e4hden; milloin taas kaikkien rajojen ylitys ja hukkaaminen, t\u00e4st\u00e4 seuraava hulluus ja veren vuodatus, ja lopulta rajojen uudelleentunnustaminen. Yht\u00e4 kaikki, molemmissa tapauksissa teatteri on ensisijaisesti ollut kiinnostunut ja huolestunut rajojen siirtelyst\u00e4, venytt\u00e4misest\u00e4 tai uudelleenvet\u00e4misest\u00e4. Vapaus on tunnustettu arvojen arvoksi, vapautuminen modernin draaman aiheeksi, mutta tuo vapautuminen on perimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rretty projektina joka m\u00e4\u00e4rittyy dialektisessa suhteessa em. rajoihin ja rajoituksiin, niiden poistamisena tai tunnistamisena.<\/p>\n T\u00e4h\u00e4n on tiivistynyt lopulta my\u00f6s se \u201dvastuu\u201d jota teatteri on tuntenut ja kantanut\u00a0 \u201dmaailmasta\u201d ja sen \u201dtilasta\u201d. Toive toisesta, paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta maailmasta (\u201dpessimismi\u201d tai \u201doptimismi\u201d ovat t\u00e4ss\u00e4 suhteessa t\u00e4ysin vaihdannaisia), on se opetus mik\u00e4 on haluttu kuulla ja n\u00e4hd\u00e4 jokaisen esityksen viimeisen\u00e4 sanana. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n \u201dyhteiskunnallisuus\u201d, mist\u00e4 on tullut on sen \u201dmerkitt\u00e4vyyden\u201d synonyymi, on ymm\u00e4rretty utopistisesti<\/i>. Asettamalla n\u00e4in mitan ja mallin todellisuudelle teatteri on samalla kuitenkin my\u00f6s aina salaa allekirjoittanut todellisuuden logiikan; tehdess\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4n \u201dmahdollisen maailman\u201d se on tehnyt itsest\u00e4\u00e4n sellaisen vain suhteessa t\u00e4h\u00e4n, olemassa olevaan, t\u00e4m\u00e4n maailman tulevaisuutena, ja saman tien salaa oikeuttanut vallitsevan j\u00e4rjestyksen joka my\u00f6s toki tarvitsee \u201dunelmansa\u201d. Dramaatikko, ohjaaja, joka allekirjoittaa \u201dyhteisen todellisuuden\u201d avaa tiens\u00e4 valtaan mutta allekirjoittaa samalla oman kuolemantuomionsa taiteilijana.<\/p>\n Aiemmille ohjelmilleen uskollisena teatteri on pyrkinyt esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n maailman muutettavissa <\/i>olevana, perimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n ihmisen tekem\u00e4n\u00e4. Mutta julistaessaan maailman muuttamisen sanomaa, teatteri on samalla yhtynyt siihen ideologiaan, jonka vallassa kaikki v\u00e4\u00e4ryys t\u00e4ss\u00e4 maailmassa t\u00e4n\u00e4\u00e4n globaalilla tasolla tapahtuu. Tuo ideologia nojaa, perustaa ihmisen ideaan, ideaan ihmisest\u00e4 perimm\u00e4isen\u00e4 mahtina ja muodon antajana, hahmojen hahmona, maailman hahmottajana ja muotoilijana. Edistyksen<\/i> aate, joka kohtaamastaan kritiikist\u00e4\u00e4n huolimatta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 velvoittaa t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 erotuksetta kaikkia maailman kansantalouksia, el\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 samasta myytist\u00e4. \u201dSe\u201d tai \u201dmik\u00e4\u201d edistyy on ihmisen itsetoteutus. Samassa mieless\u00e4 oma aikamme asettuu kaikkia edelt\u00e4neit\u00e4 aikakausia vastaan, joiden kokemuksen l\u00e4ht\u00f6kohtana on ollut olosuhteiden muuttumattomuus ja tuon tilan vaaliminen. Edistyksen n\u00e4k\u00f6kulmasta jokainen askel muuhun suuntaan on v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 askel \u201dtaaksep\u00e4in\u201d, ts. \u201dhuonompaan\u201d p\u00e4in. Tuolla aatteella on siten hallussaan monopoli koko \u201dparemman\u201d k\u00e4sitteeseen: myytti paremmasta maailmasta, joka toteutuu maailmaa muuttamalla, ts. vain er\u00e4\u00e4nlainen maallistunut k\u00e4\u00e4nne kristillisest\u00e4 \u201dtuonpuoleisesta\u201d, oletus utopistisesta tilasta, jota kohden ollaan loputtomasti matkalla. T\u00e4t\u00e4 paremman maailman -myytti\u00e4 my\u00f6s teatteri on t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti toistanut ja vaalinut.<\/p>\n Teatteri, sik\u00e4li kuin se m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4llisesti on ihmisolion kanssa tekemisiss\u00e4, seuraten ja kuvaten t\u00e4m\u00e4n edesottamuksia maailmassa muiden kaltaistensa kesken, ei ole kyennyt kyseenalaistamaan n\u00e4it\u00e4 kuten ei monia muitakaan luonteeltaan metafyysisi\u00e4 oppeja. Voimme yh\u00e4 olla yht\u00e4 mielt\u00e4 Aristoteleen kanssa ett\u00e4 teatteri \u201dj\u00e4ljittelee toimintaa\u201d (mimeesis prakseoos), mutta t\u00e4ll\u00f6in ongelma on se miten tuo \u201dtoiminta\u201d ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n. Otammeko toiminnan ilmi\u00f6n annettuna, jonkin ennalta annetun k\u00e4sitteen m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4n\u00e4? T\u00e4ll\u00f6in on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jotakin todellakin vain \u201dj\u00e4ljitell\u00e4\u00e4n\u201d, matkitaan, olivatpa tarinat sitten keksittyj\u00e4 tai kerran todella tapahtuneita. Vaihtoehtona ei voi kuitenkaan olla toiminnan katkaisu, tyrehdytt\u00e4minen tai siit\u00e4 pid\u00e4tt\u00e4ytyminen. Sill\u00e4 mit\u00e4 muuta se olisi lopulta kuin itsemurhan suosittelemista? (Erilaiset spekulativiiset teoriat ovat t\u00e4ss\u00e4 suhteessa tuoneet jo ajat sitten esiin kaiken oleellisen.) Ongelma on pikemmin siin\u00e4, ett\u00e4 me emme uskalla kohdata toimintaa ilmi\u00f6n\u00e4, sellaisenaan, l\u00e4ht\u00f6kohtaisessa m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4\u00e4n, outoudessaan, joka ei palaa tuttuun vaan vie meid\u00e4t loputtomalle tutkimusmatkalle. Me n\u00e4emme toimivassa ihmisess\u00e4 yh\u00e4 vain saman hahmon, hahmojen hahmon, \u201dkuvittelukykymme\u201d ruumiillistuman, sis\u00e4isten n\u00e4kyjens\u00e4, ideoittensa toteuttajan, haaveilijan, taiteilijan, tieteilij\u00e4n, poliitikon, kasvattajan ja ties mink\u00e4 yhteiskunnallisen roolinsa edustajan \u2013 aina kuitenkin jonkun joko rajoituksissaan viihtyv\u00e4n, niit\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4n tai sitten niiden uhrin, niist\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4n olennon. Siunaamme siis rajat ja etenemme niiden ehdoilla. Rajaamme ihmiskokemuksen samalla irti kaikista muista olioista, joita maailmankaikkeudessa laajoista tuhotoimenpiteist\u00e4mme huolimatta on yh\u00e4 lukuisia. Erotamme, rajaamme ihmisen ja samalla siunaamme h\u00e4nen projektinsa ja progressionsa, teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 muuttaa kaikki omaksi kuvakseen. <\/i>Tilanteessa jossa mik\u00e4\u00e4n korkeampi instanssi ei ole tarjoamassa ihmiselle esikuvaa, teemme itsest\u00e4mme sellaisen, ihmisest\u00e4 arvojen arvon. Uskomme n\u00e4in kulkevamme kohden parempaa maailmaa, ja uskallamme luvata sen itsellemme, koska kerran n\u00e4emme ett\u00e4 muovaava ty\u00f6mme kantaa silminn\u00e4ht\u00e4vi\u00e4 tuloksia, ett\u00e4 kaikki ymp\u00e4rill\u00e4mme alkaa toimia yh\u00e4 enemm\u00e4n samalla tavalla kuin me itse\u2026<\/p>\n Teatteri on osaltaan ollut vapauttamassa ihmiskuntaa uskonnollisten ja poliittisten ideologioiden ikeest\u00e4. Tuon emansipaatioprosessin j\u00e4ljilt\u00e4 se nyt kuitenkin itse kituu voitetussa vapauden tilassa, samaisen vapauden, jonka nimiss\u00e4 toisaalla samaan aikaan ihminen vain orjuuttaa itse\u00e4\u00e4n ja l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4\u00e4n. Miten syv\u00e4ll\u00e4 silloin ollaankaan kun teatteri joutuu todistelemaan \u201dhy\u00f6dyllisyytt\u00e4\u00e4n\u201d samalle kansanmurhia ja yleist\u00e4 kodittomuutta tuottavalle prosessille! Miksi n\u00e4in on k\u00e4ynyt? Olisiko ollut parempi olla koskematta kirkon pyhiin oppeihin, hallitsijoiden mystisiin valtaoikeuksiin? Vai onko pikemmin k\u00e4ynyt niin, ett\u00e4 vapaus kuvittelee saavuttaneensa <\/i>itsens\u00e4 ja pyrkii en\u00e4\u00e4 vain vakiinnuttamaan n\u00e4in saavutetut edut, linnoittautumaan nykyisiin asemiinsa? Mutta miten vapaus voisi edes \u201dsaavuttaa\u201d itsens\u00e4 ellei se asettaisi ennalta itselleen rajoja, olemusta, m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4? T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vapaus m\u00e4\u00e4rittelee itsens\u00e4 edelleen vain inhimillisin\u00e4 tekoina ja aikaansaannoksina, voitettuna mahdollisuutena, toimintatilana<\/i>, padottuna jokena, mets\u00e4\u00e4n raivattuna aukiona, tyrannin hirmuvallasta vapautettuna kansana, kansalaisoikeuksina, keskin\u00e4isen vaihdon yhteisesti sovittuina pelis\u00e4\u00e4nt\u00f6in\u00e4. Ei ymm\u00e4rret\u00e4, ei haluta kuullakaan, ett\u00e4 vapaus menisi ihmisen yli<\/i>, tai ett\u00e4 se saapuisi jostakin joka edelt\u00e4\u00e4 tykk\u00e4n\u00e4\u00e4n kokemustamme, saatikka ett\u00e4 se velvoittaisi meit\u00e4 muuttumaan muuksikin kuin vain toimintakykyisemmiksi, tehokkaammiksi, kekseli\u00e4\u00e4mmiksi ennalta m\u00e4\u00e4ritellyn vapauden markkinoilla. Mutta toisin kuin t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaikissa leireiss\u00e4 halutaan uskoa ja uskotella, vapaus ei seuraa t\u00e4st\u00e4 rajoittamisen\/rajan poiston logiikasta, puomien nostamisesta tai laskemisesta, j\u00e4rkevist\u00e4 toimenpiteist\u00e4 suhteessa \u201dluontoon\u201d tai v\u00e4hempiarvoisiin, ts. takapajuisempiin maan- tai kansanosiin.<\/p>\n Teatterin, niin kuin ei mink\u00e4\u00e4n muunkaan taiteenlajin ole syyt\u00e4 kumartaa, edist\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 logiikkaa. Jos teatteri ei v\u00e4lineens\u00e4 vapaudessa ole t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yht\u00e4 kehittynyt kuin muut taiteet, t\u00e4m\u00e4 voi tarkoittaa ett\u00e4 sille varattu vapautumisen askel on viel\u00e4 ottamatta, askel joka teatterin tapauksessa voi olla kenties vaikeampi ottaa kuin muiden taiteiden piiriss\u00e4. Koska teatterin ilmaisuv\u00e4lineen\u00e4 on ihmisolento itse, kaikki muutokset tuon v\u00e4lineen suhteen muuttavat suoraan suhdettamme omaan olemisentapamme, josta emme kenties ole valmiit tinkim\u00e4\u00e4n. Kokemuksemme ankkuroituminen ennalta annettuun ihmisen hahmoon est\u00e4\u00e4 meit\u00e4 kohtaamasta ihmisen ilmi\u00f6t\u00e4. Me emme kenties pohjimmiltamme edes halua tiet\u00e4\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Siksi manifesti<\/i>, vaatimus ilmaisun vapautumisen puolesta, on teatterin kohdalla viel\u00e4 mahdollinen ja tuo vaatimus kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan: \u00a0ihmisen ilmi\u00f6 on vapautettava ihmisen hahmosta.<\/i><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 tavoite ei ole mink\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4isen\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teoksen toteutettavissa. Siihen ei ole mit\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4ist\u00e4 keinollista ratkaisua. Kysymys on transformaation prosessista, johon t\u00e4m\u00e4 manifesti kutsuu yht\u00e4l\u00e4isesti ja erotuksetta kaikkia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen parissa ty\u00f6skentelevi\u00e4.<\/p>\n Ihmisen esikuvasta luopuminen merkitsee, ett\u00e4 me todenteolla ensin k\u00e4\u00e4nn\u00e4mme katseemme toinen toistemme puoleen t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa jossa meit\u00e4 ei todellakaan kaitse en\u00e4\u00e4 mik\u00e4\u00e4n instanssi, aate eik\u00e4 ihanne, ja kysymme itselt\u00e4mme ja toinen toisiltamme, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kaiken j\u00e4lkeen meist\u00e4 on j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4ljelle. Mit\u00e4 katseestamme on j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4ljelle \u2013 mit\u00e4\u00a0 yh\u00e4 n\u00e4kyy, kuuluu, ilmenee?<\/p>\n Tavoitteena on pyrki\u00e4 yh\u00e4 uudestaan ja erilaisin keinoin loitontumaan siit\u00e4 rajoitetusta<\/i> antropomorfismista, joka on antanut kaikelle \u201dantropomorfismille\u201d perinteisesti kielteisen kaiun. Uskonnollisesta maailmankuvasta on vapauduttu arvostelemalla sen k\u00e4sitysten antropomorfisuutta. Samalla n\u00e4k\u00f6kulma on kuitenkin k\u00e4\u00e4nnetty vain toisinp\u00e4in, jolloin ihmisest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n on tehty kaiken luomakunnan esikuva ja luoja. N\u00e4in perusteltu antropomorfismi on kuitenkin yht\u00e4 rajoittunutta kuin aiemmin, tai kenties vain viel\u00e4 rajoittuneempaa, sik\u00e4li kuin se pyrkii saamaan meid\u00e4t vakuuttumaan siit\u00e4, ett\u00e4 \u201dei ole olemassa muuta kuin t\u00e4m\u00e4 maailma\u201d, ts. ett\u00e4 sille on t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n rajoissa teht\u00e4v\u00e4 kaikki mahdollinen. Progression kiihtyvyys, sen sumeilematon kiihkeys, juontuu samasta vihasta jota vanki tuntee selli\u00e4\u00e4n kohtaan.<\/p>\n Havaintomme ihmiskasvoista, puhuvasta p\u00e4\u00e4st\u00e4, k\u00e4sist\u00e4 ja jaloista, samoin kuin niiden v\u00e4lineellisest\u00e4 arvosta on meihin syv\u00e4lle piirtynyt. Tuosta j\u00e4sennyksest\u00e4, jolla ihmisolon kannalta on olennainen merkityksens\u00e4, ei pid\u00e4 kiirehti\u00e4 pois. Totaalinen hahmon kielt\u00e4minen, sen itsetarkoituksellinen murtaminen, v\u00e4\u00e4rist\u00e4minen, defiguraatio, johtaa helposti j\u00e4lleen vain dialektiikkaan hahmon, figuurin kanssa, jolloin tuloksena on enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n herooista ja subliimia k\u00e4rsimysn\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, kulttia, jossa uhrina on nyt hahmo itse, ja jossa voiton perii jokin entist\u00e4 mahtavampi metafyysinen taho. Kuluneen vuosisadan moderni n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taide tuntee lukuisia t\u00e4llaisia ulosmurtautumisyrityksi\u00e4, joissa aikaansaadun rei\u00e4n kautta on p\u00e4\u00e4dytty vain viereiseen, edellist\u00e4 ehk\u00e4 hiukan avarampaan selliin.<\/p>\n Ihmisen ilmi\u00f6n voi kohdata vain vahvistamalla ja edist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 siin\u00e4 esiin tulevaa \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4\u00a0 \u00e4\u00e4rellisyytt\u00e4. <\/i> Erotuksena edelliseen, rajoitettuun ihmismuotoisuuteen, kutsumme t\u00e4t\u00e4 asennetta yleistetyksi antropomorfismiksi<\/i>. Sen keinona on laajentaa ihmisen ilmi\u00f6<\/i> kaikkeen olevaan. T\u00e4m\u00e4n kuvittelukyvyn harjaannuksen my\u00f6t\u00e4 ihmishahmo kokee liukenemisen ja irtautuu niist\u00e4 identifikatorisista kiinnikkeist\u00e4 joihin olemme sen havainnossamme vuosituhansien saatossa kytkeneet. Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla palaamme ajattelemaan, havainnoimaan leikkiv\u00e4n lapsen tavoin. Mutta t\u00e4ll\u00e4 leikill\u00e4 jota kutsumme teatteriksi etsimme eri asiaa kuin lapsi. Me emme tavoittele maailman hallittavuutta, emme muunna maailmaa omaksi kuvaksemme vaan p\u00e4invastoin pyrimme purkamaan tuota rakentamaamme liian t\u00e4ydellist\u00e4 kuvaa, niin ett\u00e4 oliot voisivat t\u00e4st\u00e4 l\u00e4hin tulla meit\u00e4 vastaan ja puhutella meit\u00e4 enemm\u00e4n niiden omin ehdoin, kaikessa vieraudessaan, ainutlaatuisuudessaan, joka ei palaudu omiin m\u00e4\u00e4rityksiimme ja omaan olemassaolontapaamme.<\/p>\n Ihmisell\u00e4 on omalaatuinen oikeus j\u00e4ljitell\u00e4 muita maailmassa kohtaamiaan oliota, osallistua toisiin kokemuksiin. T\u00e4st\u00e4 oikeudesta voisi nyt tulla meid\u00e4n velvollisuutemme. Kysymyksess\u00e4 on uudestisyntymisen harjoittaminen, oman syntyneisyytens\u00e4, oliona olemisen tosiasian tunnistaminen, ja sen kautta, erotuksetta ja yhtaikaa, muiden olioiden ja oliolajien moninaisuuden kohtaaminen. Ei: \u201dmoniarvoisuus\u201d, ei \u201derilaisuus\u201d arvona, vaan kokemus itsen ja muiden olioiden syntyneisyydest\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in kohtaaminen olioiden v\u00e4lill\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 perustu min\u00e4n ja muiden, subjektin ja objektin, katsojan ja esiintyj\u00e4n vastakkaisuuteen. \u201dNaiivius\u201d, joka aina on ollut kaikkein tasokkaimman taiteen tunnusmerkki, ei ole hyv\u00e4uskoisuutta, lapsellisuutta, vaan ilmi\u00f6n kohtaamista ja vahvistamista tuolla puolen kaikkien ennakkoluulojen ja etuk\u00e4teism\u00e4\u00e4reiden, sen omaan olemassaoloon liittyv\u00e4n ainutlaatuisuuden ja loiston esiin loihtimista. Tehd\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ihmisen kohdalla on menemist\u00e4 ihmisen tuolle puolen noudattaen ja vahvistaen sit\u00e4 kaiken kuvittelukyvyn ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4 liikett\u00e4 joka ihmisess\u00e4 ilmenee. T\u00e4m\u00e4 pidemm\u00e4lle kurottautuminen ulos ihmisen hahmosta, ei ole progressiota eik\u00e4 projektia vaan oudon ja ei-inhimillisen kohtaamista, sille avautumista. Se on avoimmuutta muille universumin muodoille ja kokemuksille, joista er\u00e4\u00e4t ovat ihmisolomuotoon verrattuina v\u00e4hemm\u00e4n kompleksisia, toiset taasen ylitt\u00e4v\u00e4t sen k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla.<\/p>\n N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ei ole esikuvaa. T\u00e4m\u00e4 esikuvattomuus ilmenee juuri n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 positiivisena luovana tilana, kokemuksen kokemuksena omasta loputtomuudestaan. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, ett\u00e4 ihminen alkaisi j\u00e4lleen luulla itsest\u00e4\u00e4n liikoja, olevansa kaikki, yleist\u00e4v\u00e4ns\u00e4 oman totunnaisen kokemisentapansa. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 itsen ulkopuolelle ulottuminen on otettava kirjaimellisesti, astumisena toisiin, itselle perustavalla tavalla vieraisiin ja omaan palautumattomiin tiloihin. Ihmismuotoisuuden yleist\u00e4minen, sen ilment\u00e4minen ett\u00e4 voin olla halutessani kaikki, mik\u00e4 tahansa, tarkoittaa t\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 tunnustan kokemusten rikkauden, kohtaan erilaisten kokemusten \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n moninaisuuden, yritt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 palauttaa kaikkia kokemuksia omaani, inhimilliseen tapaani kokea. Lainaan kasvoni naamion tavoin sille mik\u00e4 ei ole inhimillist\u00e4 ja annan ei-inhimillisen katsoa naamion l\u00e4pi. T\u00e4m\u00e4 kokemus ei lis\u00e4\u00e4 mahtiani vaan on yhtaikaisen mahdottomuuteni, loputtoman erilaisuuteni tunnustamista. Ymm\u00e4rrys maailman ja kokemuksen yhteydest\u00e4, kaikkien kokemusten keskin\u00e4isest\u00e4 vaikuttavuudesta, on teatterille luonteenomaista ajattelua, idea, jota jokainen teatteritaiteilija kunnioittaa. T\u00e4m\u00e4n ymm\u00e4rryksen kielt\u00e4minen on tapahtunut aina \u201dtodellisuuden\u201d nimiss\u00e4, jota teatteri on pel\u00e4nnyt ja jonka kanssa se joko halusta tai pakosta on tavannut veljeill\u00e4.<\/p>\n Jos jostakin teatterin t\u00e4ytyisi vapautua, se olisi siis se modaalinen<\/i> vankila johon se koko l\u00e4nsimaisen historiansa ajan on ollut suljettuna ja jonka mukaan teatteri koostuu maailman \u201dmahdollisista\u201d esityksist\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in teatteritapahtuma on aina jo ennalta sovitusti rajattu tapahtumaan illuusioiden \u201dep\u00e4todellisessa\u201d aavepiiriss\u00e4, suhteessa johonkin toiseen, \u201dolemassa olevaan\u201d maailmaan, sen<\/i> mahdollisuutena. Moderni teatteritalo, teatterin sulkeminen synkkiin ja monin tavoin eristettyihin tiloihin, omalta osaltaan palvelee ideaa \u201dulkopuolisen\u201d maailman toisintamisesta. Ei tarvitse kuitenkaan rikkoa mit\u00e4\u00e4n konventioita saati muureja t\u00e4st\u00e4 tilasta vapautumiseksi. Riitt\u00e4\u00e4 kun esitys alkaa suhtautua itse itseens\u00e4 todellisuutena, riitt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 teatteri alkaa uskoa itseens\u00e4 tapahtumana, riitt\u00e4\u00e4 ett\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n ett\u00e4 jokainen koettu kokemus on sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n tapahtuma joka koskettaa kaikkia, ja ett\u00e4 kokemuksen tuottaminen itselle ja toiselle on my\u00f6s toimintaa. Ainahan teatterilaisten\u00a0 piiriss\u00e4 puhutaan t\u00e4h\u00e4n tapaan, mutta miksi niin harvoin, jos koskaan, n\u00e4kee esityksi\u00e4 jotka pyrkisiv\u00e4t ilment\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n vakaumuksen todellisuutta? Miksi teatteri h\u00e4pe\u00e4\u00e4 omintaan, sortuu itsesensuuriin? Siksik\u00f6 ett\u00e4 sen viesti on alusta l\u00e4htien ollut liian suuressa ristiriidassa ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 kanssa tullakseen ajateltavaksi, saati julkilausutuksi?<\/p>\n Ihmisen toivo on kaiken rajoittuneen ihmismuotoisuuden, kaiken \u201dhumanismiksi\u201d itse\u00e4\u00e4n kutsuvan sel\u00e4n takana, p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti ei-inhimillisess\u00e4. Se mik\u00e4 meit\u00e4 toisessa ihmisess\u00e4 kauneimmillaan kohtaa aina ylitt\u00e4\u00e4 ihmisen. Vain siihen, mit\u00e4 ihminen ei ole<\/i>, h\u00e4n voi varauksetta luottaa \u2013 kiveen, kasviin, el\u00e4imeen, mereen, maahan ja avaruuteen. Vain sit\u00e4 vasten h\u00e4n voi kohdata, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja saada takaisin my\u00f6s oman kokemuksensa erityislaadun. Kuinka ihminen voisi odottaa saavansa vastakaikua avaruudesta kun h\u00e4n ei onnistu saamaan sit\u00e4 edes l\u00e4himm\u00e4lt\u00e4 el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6lt\u00e4\u00e4n? Avaruudestakin h\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vain uuden autiomaan. T\u00e4m\u00e4nkaltainen vapautuminen ei ole tulosta rajojen ylitt\u00e4misest\u00e4 tai niiden kunnioittamisesta, vaan avautumisesta rajoittamattomalle. Tuo avautuminen on itsess\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llist\u00e4 ja se kutsuu kaikkia olentoja \u00e4\u00e4reens\u00e4, koska se on avautumista olemiselle sen moninaisuudessa ja ainutkertaisuudessa. Ihmisen ilmi\u00f6 on n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ilmi\u00f6 ja teatteri on tuon ilmi\u00f6n kohtaamisen paikka.<\/p>\n Esa Kirkkopelto Julkaistu: Nuori Voima, 2 \/ 2004.<\/em><\/p>\n \t\t\t\t\t\t\t\t\tTilap\u00e4iset absoluutit: Yleistetyn antropomorfismin toinen manifesti<\/p>\n T\u00e4h\u00e4n asti jokaisen globuksen tarkoitus on ollut k\u00e4tke\u00e4 planeetta. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 planeetta, tuo vieras taivaankappale, murtautuu kuitenkin ulos maailman kaiken sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 sulkevasta syleilyst\u00e4 yh\u00e4 v\u00e4kivaltaisemmin muodoin. Meid\u00e4n ei tarvitse en\u00e4\u00e4 matkustaa kuuhun todetaksemme planeetan olemassaolon. Pelkk\u00e4 vilkaisu maailmanlaajuisiin s\u00e4\u00e4tiedotuksiin tai talousuutisiin riitt\u00e4\u00e4 muistutukseksi planetaarisesta olemassaolostamme. Maailma on tullut rajoilleen, ja nuo rajat ovat planetaariset.<\/p>\n Mutta vaikka jokainen meist\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 kaiken t\u00e4m\u00e4n, jatkuu hyv\u00e4osaisten kansojen el\u00e4m\u00e4 globaalien valtioiden ja valtioliittojen suojissa n\u00e4enn\u00e4isen muuttumattomasti niin kauan kuin se vain on mahdollista. Onko syyn\u00e4 vain yksien ahneus ja halu el\u00e4\u00e4 toisten kustannuksella? Emme halua kuunnella selityksi\u00e4, jotka perustuvat yksil\u00f6n vapaaseen p\u00e4\u00e4t\u00e4nt\u00e4valtaan ja valintaan, sill\u00e4 samaan ideaan perustuu my\u00f6s vallitseva ep\u00e4oikeudenmukainen maailmanj\u00e4rjestys. On helppo olla yht\u00e4 mielt\u00e4 siit\u00e4 ett\u00e4 globuksen ja planeetan v\u00e4lisen ristiriidan ratkaiseminen vaatii sek\u00e4 suuria muutoksia erilaisissa yhteiskunnallisissa rakenteissa ett\u00e4 perustavanlaatuisen muutoksen yksil\u00f6iden syd\u00e4miss\u00e4, tavassa havaita, ajatella ja haluta. Yhdet julistavat ja vaativat muutosta yhdess\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4, toiset taas toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4. T\u00e4ydent\u00e4v\u00e4tk\u00f6 vaatimukset toisiaan vai kumoavatko ne toinen toisensa? Ilmeisesti sek\u00e4 ett\u00e4. Samasta syyst\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei tunnu todella muuttuvan. Toistaiseksi vallitsee tuskin ymm\u00e4rryst\u00e4 siit\u00e4, kuinka globaalin maailman ja sen asukkaan, porvarillisen subjektin muuttuminen voisi olla mahdollista yhtaikaa ja suhteessa toinen toisiinsa.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n manifestin tarkoitus on irtisanoutua perustasta, J\u00e4rjest\u00e4, joka liitt\u00e4\u00e4 porvarillisen subjektin ja globaalin maailmanj\u00e4rjestyksen toisiinsa, sek\u00e4 osoittaa mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 irtisanoutumisesta seuraa. Manifesti t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 ja laajentaa aikaisempaa \u201cyleistetyn antropomorfismin\u201d manifestia (1). Uuden manifestin kohteena ei ole pelkk\u00e4 ihmishahmo vaan my\u00f6s inhimillisen kokemuksen perustava hahmo, J\u00e4rki. Strategiana on kuten aiemmin vied\u00e4 kritisoitava muoto \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyksiin: yleist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja vahvistamalla sen muotoja ja toimintoja siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 ne muuntuvat lopulta ei-inhimillisiksi. Tilap\u00e4iset absoluutit ovat sek\u00e4 keinot toteuttaa t\u00e4m\u00e4 hanke ett\u00e4 sen tulos. Ne ovat fiktio, jonka J\u00e4rki luo omasta muodonmuutoksestaan. Jotta ymm\u00e4rt\u00e4isimme, kuinka n\u00e4ihin muodostelmiin p\u00e4\u00e4dyt\u00e4\u00e4n ja miksi p\u00e4\u00e4tyminen on omalla tavallaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, on meid\u00e4n ensin kuunneltava satua, jonka J\u00e4rki kertoo omasta kohtalostaan.<\/p>\n (1) Ks. Nuori voima 2 \/ 2004. Ensimm\u00e4inen manifesti keskittyi tapaan jolla teatteri voisi uudistaa itse\u00e4\u00e4n. Manifesti esitti ei-figuratiivisen teatterin vaatimuksen, jossa ihmisen ilmi\u00f6 korvaisi ihmisen hahmon. Manifestin mukaan t\u00e4m\u00e4 on mahdollista vain yleist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ihmismuoto ja lainaamalla se vapaasti kaikille muille olioille ja niiden kokemistavoille. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 muuntuisi t\u00e4ten tilaksi, jossa kaikkien olo- ja kokemusmuotoinen v\u00e4linen tasa-arvo ja kommunikaatio k\u00e4visiv\u00e4t mahdollisiksi.<\/p>\n SATU<\/p>\n Moderni aika alkoi hetkell\u00e4, jona taivas laskeutui maan p\u00e4\u00e4lle. Seurauksena ei ollut tuonpuoleisuuden p\u00e4\u00e4ttyminen, maanp\u00e4\u00e4llinen taivas, vaan sen sijaan kaikkien siihen asti tunnettujen metafyysisten sf\u00e4\u00e4rien sekoittuminen: sekaannus taivaan ja maan, transsendenssin ja immanenssin, kuoleman ja el\u00e4m\u00e4n, ikuisuuden ja ajallisuuden, \u00e4\u00e4rett\u00f6myyden ja \u00e4\u00e4rellisyyden, jumaluuden ja ihmisyyden v\u00e4lill\u00e4. Moderni kaoottinen asiantila synnytti voimallisen fantasian, joka jatkuu yh\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Tuon harhak\u00e4sityksen mukaan sf\u00e4\u00e4rien vastakkaisuus kumoutuu ihmisess\u00e4: moderni porvarillinen subjekti on kaikkien tunnettujen metafyysisten vastakkainasettelujen syy, synteesi ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Siell\u00e4 Miss\u00e4 tuo synteesi ei viel\u00e4 vallitse, siell\u00e4 ihmisen, porvarillisen maailmanvallan, tulee se toteuttaa.<\/p>\n My\u00f6hemm\u00e4t tapahtumat, koko moderni vallankumousten j\u00e4lkeinen historia, todistavat kuitenkin, ettei mit\u00e4\u00e4n synteesi\u00e4 ei ole kuitenkaan koskaan tapahtunut. Tosiasiassa moderni rationaalinen ihminen on vuoroin yht\u00e4, vuoroin toista: vuoroin itsen\u00e4 kielt\u00e4v\u00e4 askeetti, vuoroin himoilleen antautuva demoni; vuoroin ik\u00e4vystymist\u00e4\u00e4n valittava kuluttaja, vuoroin maailmantilanteesta paniikin valtaan joutunut voimaton kansalainen; vuoroin maailmanvaltaa hamuava valloittaja, vuoroin ulkopuolisen terrorin viaton uhri\u2026 Sama mik\u00e4 p\u00e4tee yksil\u00f6ihin, p\u00e4tee niiden muodostamiin yhteis\u00f6ihin aina valtioita ja valtioliittoja my\u00f6ten.<\/p>\n Olemisentapamme dialektisuus on sen perimm\u00e4ist\u00e4 ristiriitaisuutta, joka puolestaan on vain toinen nimi kaaokselle, jota olemisentapamme edist\u00e4\u00e4. Mit\u00e4 j\u00e4rkeenk\u00e4yvempi\u00e4 kuvauksemme annetusta asiantilasta ovat, sit\u00e4 kaoottisempia ne ovat. Porvarillinen maailmanj\u00e4rjestys on toinen nimi kaaokselle, jonka todellinen luonne n\u00e4ytt\u00e4ytyy meille p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 yh\u00e4 v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4mmin.<\/p>\n Kun moderni aika alkoi, ja kun kansat ja yksil\u00f6t joutuivat kaaoksen valtaan, her\u00e4si heid\u00e4n keskuudessaan my\u00f6s uudenlainen henki, kritiikin henki. Kritiikin tarkoituksena oli palauttaa selkeys, luoda asioiden v\u00e4lille selv\u00e4t, yhteisesti havaittavissa ja hallittavissa olevat kytk\u00f6kset. Kaikkien olioiden v\u00e4lill\u00e4 tuli vallita oikeudenmukaisuus, vapaus ja rauha. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 laadultaan kaikkein teoreettisin kritiikki, J\u00e4rjen kritiikki eli moderni filosofia, oli alusta alkaen my\u00f6s poliittista kritiikki\u00e4. Kritiikin henki oli salaa Henki itse, eli voima joka piti kaikki asiat ja oliot yhdess\u00e4 ja erill\u00e4\u00e4n. Kritiikin p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 oli perustaa ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 olioiden l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4 j\u00e4rjestys, systeemi.<\/p>\n Ilmenemisens\u00e4 historian alkuvaiheessa, Valistuksessa, Kritiikin henki ja J\u00e4rki usein samaistettiin. Modernissa filosofiassa J\u00e4rki tuli esiin ensin perusteettoman perustan, ehdottoman ehdon, perimm\u00e4isen perustan vaatimuksena (principium rationis). Vaatimus oli Jumalan \u00e4\u00e4ni ihmisess\u00e4, joka ei tullut en\u00e4\u00e4 ihmisen ulkopuolelta, vaan ilmensi ihmisen omaa jumalaksi tulemista ja jumalan inhimillistymist\u00e4. J\u00e4rki vaati ja lupasi: se vaati ykseytt\u00e4, kokonaisuutta ja kaikkien olioiden v\u00e4list\u00e4 systemaattista, lainmukaista j\u00e4rjestyst\u00e4. Se lupasi uuden, kaaoksesta vapaan maailman, muttei voinut taata sit\u00e4. Kaikki riippui siit\u00e4 ett\u00e4 ihmiset seurasivat J\u00e4rke\u00e4\u00e4n, joka oli kaikille sama ja yhteinen. J\u00e4rki puhui heid\u00e4n syd\u00e4miss\u00e4\u00e4n ja aivoissaan. J\u00e4rki ymm\u00e4rrettiin voimana, joka kutsui modernin subjektin esiin. Subjekti syntyi seuraamaan ja tottelemaan j\u00e4rke\u00e4 omana perimm\u00e4isen\u00e4 ennakkoehtonaan, jonka varaan rakentuivat my\u00f6s h\u00e4nen suhteensa kanssasubjekteihin. J\u00e4rki tarjosi perustan subjektien itse- ja uudelleentuotannolle. Perimm\u00e4inen syy, kaikkien syiden syy, oli rationaalisen subjektin vapaa tahto.<\/p>\n J\u00e4rjen inhimillist\u00e4minen \u2013 sen irrottaminen aiemmasta absoluuttisesta maailman ulkopuolisesta viitepisteest\u00e4, Jumalasta \u2013 ei saanut kuitenkaan sekaannusta p\u00e4\u00e4ttym\u00e4\u00e4n. Sekaannus oli radikaalia; sit\u00e4 ei voinut kitke\u00e4 rationaalisin keinoin. Kun J\u00e4rki nyt oli olemassa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 varassa ja luotti yksin itseens\u00e4, uhkasi se saman tien hukata suhteellisuudentajunsa ja joutua kaaoksen armoille. Se synnytti tuonpuoleisia, el\u00e4m\u00e4lle vihamielisi\u00e4 fantasioita; se alkoi synnytt\u00e4\u00e4 \u201dmetafysiikkaa\u201d termin modernissa kriittisess\u00e4 merkityksess\u00e4. J\u00e4rjen ehdottomat vaatimukset osoittautuivat liian \u00e4\u00e4rett\u00f6miksi, liian absoluuttisiksi, sokeiksi ja vihamielisiksi ihmisi\u00e4 itse\u00e4\u00e4n kohtaan. Sen lupaukset osoittautuivat ep\u00e4realistisiksi. Kaiken seurauksena J\u00e4rki menetti luotettavuutensa sek\u00e4 yksil\u00f6n omatuntona ett\u00e4 kansojen ohjaajana. j\u00e4rki oli alistettava Kritiikin hengelle. J\u00e4rki oli palautettava olemassaolon \u00e4\u00e4rellisten ja empiiristen ehtojen \u00e4\u00e4reen; sen oli hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 ne ominaan, siit\u00e4kin huolimatta, ettei rationaalinen subjekti syv\u00e4ll\u00e4 sielunsa sisimm\u00e4ss\u00e4 saattanut uskoa niihin. Missio oli paradoksaalinen, sill\u00e4 se toteutettiin samaan aikaan J\u00e4rjen itsens\u00e4 nimiss\u00e4, J\u00e4rjen itse-kritiikkin\u00e4, vaikka tosiasiassa kysymys oli J\u00e4rjen ja kritiikin hengen eroamisesta. Sik\u00e4li kuin t\u00e4t\u00e4 ei viel\u00e4 ymm\u00e4rretty tai n\u00e4hty, ihminen koki perustansa ristiriitaisena ja olemassaolonsa traagisena.<\/p>\n Tulkinta paljasti rationaliteetin inhimillisen luonteen. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n sijasta J\u00e4rjest\u00e4 tuli uudenlainen kohtalo ja modernin pessimismin l\u00e4hde. J\u00e4rki koettiin vankilaksi, josta tuli vapautua. T\u00e4m\u00e4 asiaintila sai aikaan uuden k\u00e4\u00e4nteen J\u00e4rjen historiassa: J\u00e4rjen kritiikin kritiikki syntyi yrityksen\u00e4 hyl\u00e4t\u00e4 traaginen ja fatalistinen n\u00e4kemys ja kohdata ei-inhimillisen J\u00e4rjen mahdollisuus \u2013 J\u00e4rki, joka ei en\u00e4\u00e4 pyrkinyt ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n ja n\u00e4kem\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 l\u00e4pi aina katkeraan loppuun asti.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 manifesti on yksi yritys monien yritysten sarjassa vied\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkaltainen kritiikki \u00e4\u00e4rirajoilleen ja osoittaa, mit\u00e4 silloin on odotettavissa. Kivutaksemme uudelleen rationaalisille rajoillemme on meid\u00e4n on kuitenkin pyritt\u00e4v\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n tietyt sudenkuopat ja moneen kertaan kuljetut polut. Sit\u00e4 varten asetamme itsemme ensin testiin ja kysymme itselt\u00e4mme sarjan kysymyksi\u00e4, jotka koskevat tapaamme ajatella t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ihmisen ja luonnon suhdetta.<\/p>\n KUULUSTELU<\/p>\n Ent\u00e4 jos J\u00e4rki ei olisikaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n meid\u00e4n, historiallisten kansojen ja yksil\u00f6iden, ominaisuus ja omaisuutta? Ent\u00e4 jos J\u00e4rki ei olisikaan pelkk\u00e4 inhimillinen etuoikeus, ja siten sen erityisen tuskan l\u00e4hde? Eik\u00f6 \u201dtietty J\u00e4rki\u201d loppujen lopuksi vallitse kaikkien olioiden parissa? Emmek\u00f6 ole oppineet perustavia taitojamme juuri opiskelemalla J\u00e4rke\u00e4: j\u00e4ljittelem\u00e4ll\u00e4 syit\u00e4 ja tarkoitusperi\u00e4, jotka ilmenev\u00e4t ymp\u00e4rill\u00e4mme luonnossa? Esimerkiksi porot \u2013 eiv\u00e4tk\u00f6 nekin ole j\u00e4rkevi\u00e4 kaikissa toiminnassaan ja k\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4\u00e4n annettujen olosuhteiden rajoissa? Eiv\u00e4tk\u00f6 kaikki olennot ole olennaisesti itsekeskeisi\u00e4 ja l\u00e4hinn\u00e4 huolissaan omasta eloonj\u00e4\u00e4misest\u00e4\u00e4n ja sopeutumisestaan? Miksi emme siis me, ihmisel\u00e4imet? Me kyll\u00e4 erotamme itsemme kaikista annetuista olosuhteista ja luomme omat olosuhteemme, maailman. Mutta ovatko nuo uudet olosuhteiden kokonaisuudet jotakin oleellisesti enemm\u00e4n kuin poron olosuhteet? Ovatko maailmat vain ihmiskunnan kollektiivisia pesi\u00e4? \u2013 Jos ne eiv\u00e4t ole mit\u00e4\u00e4n muuta, silloin universumi tulisi katsoa l\u00e4pikotaisin rationaaliseksi ja selitett\u00e4viss\u00e4 olevaksi. Kutsumme t\u00e4t\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmaa seuraavassa \u201dnaturalistiseksi\u201d. Jos ihmisten pes\u00e4t taas ovat jotakin muuta ja enemm\u00e4n kuin mehil\u00e4isten pes\u00e4t, silloin J\u00e4rki puolestaan on osoittanut olevansa autonominen voima, joka kykenee perustamaan itse itsens\u00e4 ja asettumaan erikoisasemaan. J\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 n\u00e4kemyst\u00e4 voisi luonnehtia \u201didealistiseksi\u201d.<\/p>\n P\u00e4\u00e4dyimmep\u00e4 kumpaan tahansa johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, naturalistiseen tai idealistiseen, eteemme nousee kysymys j\u00e4rjen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rist\u00e4. Naturalismin n\u00e4k\u00f6kannalta luonnon tutkimus viitoittaa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t my\u00f6s ihmislajille: luonnontutkimuksesta itsest\u00e4\u00e4n tulee ihmisen evoluution v\u00e4line, jonka keinoin ihminen voi loputtomasti parantaa luontaisia kykyj\u00e4\u00e4n, parantaa elinolosuhteitaan, pident\u00e4\u00e4 elinik\u00e4\u00e4ns\u00e4 jne. Tuloksena on niin kutsuttu luonnontieteellinen maailma ja maailmankatsomus. J\u00e4lkimm\u00e4isen, idealistisen katsantokannan piiriss\u00e4 puolestaan J\u00e4rjen synty, olemassaolo ja kehitys n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t problemaattisempana. Jos J\u00e4rki on vain ihmisyhteis\u00f6n ominaispiirre, joka sitten heijastetaan sen ulkopuolelle, mist\u00e4 voimme koskaan olla varmoja, ett\u00e4 sen turvin kyet\u00e4\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4\u00e4n yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n mist\u00e4\u00e4n muusta kuin ihmisten omista asioista? Kaikki mit\u00e4 \u201dtied\u00e4mme\u201d kaikesta muusta on vain inhimillist\u00e4 projektiota. Samasta syyst\u00e4 voidaan perustella yht\u00e4 hyvin, ett\u00e4 kaikki on siis vain ja ainoastaan meit\u00e4 varten, kuin ett\u00e4 olisi parempi olla koskematta mihink\u00e4\u00e4n \u2013 eli hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n salaa naturalistinen positio, jossa koskemattomaksi ja kyseenalaistamattomaksi j\u00e4\u00e4 lopulta ainoastaan oma \u201dluonnollinen\u201d olemassaolomme, planetaarinen rinnakkaisuutemme toisten olioiden kanssa. Toisaalta, jos muun eli\u00f6kunnan alistaminen ja riisto perustellaan naturalistisesti luonnollisilla prosesseilla, on tuloksena aina ihmisen idealistinen, erilleen leikattu positio luomakunnan herrana. Se, mik\u00e4 molemmissa tapauksissa menetet\u00e4\u00e4n, on kosketus, suhde ja erotus, kritiikki ja vapaus asioiden v\u00e4lill\u00e4. Vastakkaisuus osoittautuu vain toiseksi nimeksi fuusiolle: kaaos on molempien yhteinen nimitt\u00e4j\u00e4. Moderni subjekti on naturalistinen idealisti ja idealistinen naturalisti, trans-immanentisti, sekasiki\u00f6 joka n\u00e4kee itsens\u00e4 peilist\u00e4 aina vain yhdelt\u00e4, ehe\u00e4lt\u00e4 puolelta. Hyv\u00e4ksymme t\u00e4m\u00e4n tilan t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 normaalina asiaintilana.<\/p>\n Vastasimmepa siis edell\u00e4 esitettyihin kysymyksiin kyll\u00e4 tai ei, vastaamme inhimillisen J\u00e4rjen kannalta aina my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti. Hyv\u00e4ksymme rationaalisen maailman antinomisen j\u00e4rjestyksen, joka yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 koostuu m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4vien suhteiden loputtomasta verkostosta ja toisaalta on ihmisten itsens\u00e4 luomaa ja yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4, heid\u00e4n valintansa ja vapaan tahtonsa ilmaus. Maailmamme on aina yhtaikaa immanentti ja transsendentti, vaikka kokemuksemme siit\u00e4 on vuoroin yht\u00e4 ja vuoroin toista. Transsendenssi ja immanenssi eiv\u00e4t koskaan kohtaa eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ydy keskin\u00e4isess\u00e4 suhteessa. Kaaosta on juuri suhteen puuttuminen, sf\u00e4\u00e4rien sekoittuminen ja niiden keskin\u00e4inen taistelu: yhden alistaminen toiselle. Modernien ihmisten kyky ja mahdollisuus tuon suhteen synnytt\u00e4j\u00e4n\u00e4, asettajana, on unohdettu ja sivuutettu. Ihmetyksemme mehil\u00e4ispesien ja suurkaupunkien edess\u00e4 on pohjimmiltaan samaa ihmettely\u00e4 rationaalisen maailman edess\u00e4, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 mehil\u00e4ispes\u00e4t ett\u00e4 suurkaupungit. Rationaalisen maailmanj\u00e4rjestyksen piiriss\u00e4 yll\u00e4pid\u00e4mme kosketusta jonkin muun kuin itsemme kanssa vain lakkaamatta n\u00e4k\u00f6kulmaa ja positiotamme vaihtamalla, panematta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 merkille t\u00e4m\u00e4n vaihtelun kaoottista, perusteetonta luonnetta. Sama vaihtelu koskee niin henkil\u00f6kohtaista el\u00e4m\u00e4npiiri\u00e4mme ja sen valintoja kuin yhteiskunnallista olemassaoloamme ja keskustelua sen ehdoista. T\u00e4ss\u00e4 annetussa tilanteessa meist\u00e4 jokaisesta on tullut oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 metafyysikko, globaalin maailman titaaninen kannattelija. Ja jokaista meist\u00e4 uhkaa loppuun palaminen kohtuuttoman taakkansa alla.<\/p>\n Yritykset murtautua maailman piirist\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4v\u00e4t sen totaalisuuteen. Mahdollisuus osoittaa ei-inhimillisen J\u00e4rjen olemassaolo l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 se ihmisen ulkopuolelta, luonnosta \u2013 esimerkiksi edell\u00e4 mainittu kysymys poron sis\u00e4isest\u00e4 rationaalisuudesta \u2013 on tosiasiallisesti menetetty yht\u00e4 nopeasti kuin se on esitetty. Kysymykset ei-inhimillisest\u00e4 J\u00e4rjest\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kysymyksiksi sopeutumisesta, rationaliteetista annetuissa olosuhteissa, joka on jo maailman rakentumisen ja siten inhimillisen J\u00e4rjen periaate, vaikka se esitett\u00e4isiin meille kaikkialla luonnossa vallitsevana periaatteena. Tieteellinen maailmankuva rakentuu laboratorioiden ja niit\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4vien kompleksisten urbaanien j\u00e4rjestelmien suojissa. Samaan aikaan tieteen synnytt\u00e4m\u00e4 evidenssi, tieto jonka turvin ihmisen olisi tarkoitus toteuttaa \u201dluontoaan\u201d, karkaa kaiken kokemuksellisuuden tuolle puolen erottaen ihmisen vain entist\u00e4 totaalisemmin entisest\u00e4 ei-inhimillisest\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4st\u00e4ksemme jonkin muun kuin itsemme \u00e4\u00e4reen, kosketuksiin ei-inhimilliseen ymp\u00e4rist\u00f6n tai yleens\u00e4 mink\u00e4\u00e4n kanssa, tarvitaan yh\u00e4 suurempia teknologisia ponnistuksia, yh\u00e4 enemm\u00e4n rahaa, ja tuo p\u00e4\u00e4sy on vastaavasti varattu yh\u00e4 harvemmille.<\/p>\n MAAILMA = LUONTO<\/p>\n Modernin J\u00e4rjen lopputulos, globaali maailmanj\u00e4rjestys, merkitseekin, ett\u00e4 luonnosta ja maailmasta on tullut yht\u00e4. Globalisaation kritiikki J\u00e4rjen kritiikin kritiikkin\u00e4 merkitsee nyt t\u00e4m\u00e4n yht\u00e4l\u00f6n kertakaikkista kyseenalaistamista, uudenlaista eron tekoa, joka pyrkii samaan aikaan v\u00e4ist\u00e4m\u00e4\u00e4n entiset metafyysiset vastakkainasettelut ja hierarkiat.<\/p>\n Luonnon ja maailman yht\u00e4l\u00f6 purkaa esiin kaikkeen identiteettiin, loogisimpaankin, sis\u00e4ltyv\u00e4n julman metafysiikan. Eiv\u00e4tk\u00f6 aivotutkimus, kognitiotiede, samoin kuin monet ihmistieteet yhdess\u00e4 niiden nykyisten filosofisten kumppanien, pragmatismin ja fenomenologian kanssa, pyri todistelemaan t\u00e4t\u00e4 samaa yht\u00e4l\u00f6\u00e4, kukin omalla tavallaan? Eiv\u00e4tk\u00f6 ne kaikki pyri osoittamaan meille, ettei ihmisen asiana ole lis\u00e4t\u00e4 luontoon mit\u00e4\u00e4n vaan ainoastaan imitoida sit\u00e4: jatkaa sen prosesseja ja sopeutua niihin, sopeutua jatkamalla, jatkaa sopeutumalla? Eik\u00f6 juuri sopeutuminen ole luonnollisinta rationaliteettia, luonnon spontaania systeemist\u00e4 pyrkimyst\u00e4? T\u00e4llaisten argumenttien takana on vakaa naturalistinen usko, ett\u00e4 ihminen todella kuuluu luontoon ja ett\u00e4 luonto muodostaa kotimme. Jos vallitseva asioiden j\u00e4rjestys on \u201cluonnollinen\u201d, ei sill\u00e4 ole vaihtoehtoa. Luonto on syntynyt J\u00e4rjen k\u00e4sitteen\u00e4, potentiaalisena maailmana; maailmallistuminen, globalisaatio, on puolestaan luonnon kohtalo ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Jokainen ajattelutapa, joka samastaa luonnon ja maailman ja ottaa tuon samuuden jonakin annettuna, joka saarnaa ihmisten ja porojen samanarvoisuutta ja olettaa, ett\u00e4 ongelmat on ratkaistu uusin eettisin periaattein, ainoastaan edist\u00e4\u00e4 inhimillisen J\u00e4rjen ylivaltaa. Jos olemme aina jo kotonamme, hullu on silloin se, joka ei suostu asumaan. Ja kun kaiken p\u00e4\u00e4tteeksi meit\u00e4 joka tapauksessa odottaa totaalinen h\u00e4vi\u00f6 (kun aurinko kaukaisessa tulevaisuudessa nielee maapallon), on sekin \u201dvain luonnollista\u201d, ja ajatuksena tuskin liikuttavampi kuin muisto ammoin edesmenneist\u00e4 sukulaisista. Globaali hulluus, joka samanaikaisesti takertuu t\u00e4h\u00e4n maailmaan ja samaan aikaan hekumoi nihilistisesti sen lopulla, on kuin pahaa unta sit\u00e4 ajattelevalle, totaalisen J\u00e4rjen totaalista pimentymist\u00e4\u2026<\/p>\n Jopa t\u00e4m\u00e4nkaltainen kaikkein yksinkertaisinta laatua oleva J\u00e4rjen kritiikin kritiikki riitt\u00e4\u00e4 osoittamaan, kuinka vallitsevan rationaliteetin muoto ei mahdu siihen kokonaisuuteen, johon se teeskentelee sis\u00e4ltyv\u00e4ns\u00e4, vaan ett\u00e4 se projisoi harjoittansa tuon kokonaisuuden ulkopuolelle, tuolle puolen, kohti rationaalisen subjektin metafyysist\u00e4 positiota, virtuaalisen tuonpuoleisuuden tilaa. Samalla kaikki yritykset luonnollistaa maailman j\u00e4rjestys, eli muuntaa t\u00e4m\u00e4 paikka kodiksemme, paljastavat poliittisen ja metafyysisen, ideologisen agendansa. Maailman luonnollistaminen johtaa metafysiikan \u00e4\u00e4rimuotoon, jossa transsendenssi muuttuu \u201cressendenssiksi\u201d (2), \u00e4\u00e4rellisiksi mutta silti absoluuttisiksi jaoiksi olioiden v\u00e4lill\u00e4. Globaalin maailmanj\u00e4rjestyksen pinnalla metafyysiset hierarkiat k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t horisontaalisiksi. Ne toteutuvat globaalin vaihdon verkostoissa geo-poliittisessa hallintana, yhteisess\u00e4 ajassa ja tilassa siihen teht\u00e4vin\u00e4 absoluuttisina rajauksina ja rajoituksina. Ne vallitsevat meid\u00e4n ja \u201cheid\u00e4n\u201d, meid\u00e4n ja \u201cniiden\u201d v\u00e4lill\u00e4 riippumatta siit\u00e4, ovatko \u201che\u201d tai \u201cne\u201d ihmisi\u00e4 tai eiv\u00e4t. Samalla, kun tunnustamme kyynisen uskomme \u201ct\u00e4m\u00e4npuoleisuuteen\u201d, voimme vain toivoa l\u00f6yt\u00e4v\u00e4mme itsemme \u201dtuolta puolen\u201d, parempien, etuoikeutetumpien, varallisempien, sivistyneempien joukosta, eli niiden jotka el\u00e4v\u00e4t loppujen kustannuksella. Koska n\u00e4in saavutettu absoluutti, maailma, on samalla riippuvainen omista \u00e4\u00e4rellisist\u00e4 ja materiaalisista ehdoistaan, ep\u00e4tasa-arvon tiloista ja padoista jotka niit\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t, ei hierarkia ole koskaan turvattu vaan se on ansaittava joka hetki uudestaan ja muiden kaltaisten kustannuksella. Samalla saavutetut tuonpuoleisuuden tilat ja onnenhetket ovat vain virtuaalisia.<\/p>\n (2) Idea \u201cResendenssiin\u201d on saatu Martin Heideggerin kirjeest\u00e4 Ernst J\u00fcngerille Zur Seinsfrage vuodelta 1955.<\/p>\n J\u00e4rjen kritiikin kritiikki on paljastanut modernin rationaalisen maailman voitot kaaoksesta pinnallisiksi, suhteellisiksi, tilap\u00e4isiksi ja v\u00e4liaikaisiksi. Jokainen maailma muodostaa oman sf\u00e4\u00e4rins\u00e4 sis\u00e4\u00e4n sulkeman merkitysten kokonaisuuden, globuksen, joka ruokkii ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n samalla kaaoksella, jota se vastustaa, jonka se sulkee ja erist\u00e4\u00e4 ulkopuolelleen. Mutta t\u00e4t\u00e4 tosiseikkaa, johon jokainen kansalainen maailmassa t\u00f6rm\u00e4\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4, ei yksik\u00e4\u00e4n maailmanj\u00e4rjestys saata tunnustaa \u2013 oli kysymys sitten kansakunnasta, valtiosta tai globaalista valtioiden liitosta. Erehtyminen saattaa olla inhimillist\u00e4, mutta kaaoksen inhimillist\u00e4minen antamalla sille maailman muoto on hirvi\u00f6n luomista. \u201dMeid\u00e4n maailmamme\u201d on suurin ja kauhistuttavin kaikista valheista! Meid\u00e4n maailmamme ovat pikemminkin kolossaalisia avaruusaluksia, jotka kuljettavat matkustajiaan kohti tuhoa. Tuhon v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys johtuu aluksista itsest\u00e4\u00e4n, niiden tavasta sitoa matkustajansa yhteen, ei ketjuin vaan turvav\u00f6in, yhteisen turvallisuuden ja mukavuuden nimiss\u00e4! Totuus New Yorkin terrori-iskuista on totuus ressendentist\u00e4 maailmanj\u00e4rjestyksest\u00e4. Jos jokainen pyrkimys absoluuttiin tuottaa oman romahduksensa, on silloinkin halpamaisinkin salaliittoteoria valitettavasti oikeilla j\u00e4ljill\u00e4! Kaikki perustuu salaliittoon, jonka subjekti solmii itsens\u00e4 kanssa: olen olevinani sama ja identtinen, siis t\u00e4ll\u00e4 puolella, vaikka olen koko ajan eri ja toisella puolella! Samasta syyst\u00e4 kritiikin kritiikki merkitsee t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ennen kaikkea maailman kritiikki\u00e4. Se ei vaadi en\u00e4\u00e4 \u201dparempaa maailmaa\u201d, kehityst\u00e4 tai utopioita, vaan vapautta maailmasta, kaikista annetuista olosuhteista. Se pyrkii maailman tuolle puolen, ei \u201ctoiseen maailmaan\u201d, vaan tilaan, jossa yhteisi\u00e4 maailmoja ei en\u00e4\u00e4 olisi eik\u00e4 uusia en\u00e4\u00e4 rakennettaisi!<\/p>\n POIS MAAILMASTA!<\/p>\n Globalisaation kritiikki ja vastustaminen, joka ei tyydy vain oletetun aiemman maailmanj\u00e4rjestyksen s\u00e4ilytt\u00e4miseen tai nykyisen parantamiseen, yhtyy kritiikin hengen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4n\u00e4 ei-inhimillisen J\u00e4rjen vaatimukseen. Ei-inhimillinen J\u00e4rki n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 J\u00e4rjen rajat ihmisen keinona p\u00e4\u00e4st\u00e4 kosketuksiin muun kuin itsens\u00e4, ei-inhimillisen kanssa. T\u00e4llaisessa vaatimuksessa ei silti ole mit\u00e4\u00e4n irrationaalista. J\u00e4rjen tuolle puolen ihminen ei voi astua, sill\u00e4 J\u00e4rki itse merkitsee juuri ihmisen kyky\u00e4 siirty\u00e4 tuolle puolen, kyky\u00e4 transsendenssin ja immanenssin v\u00e4liseen erontekoon, mutta J\u00e4rki voi kritiikin hengen varassa luopua totaalisuusvaatimuksestaan, maailman vaatimuksestaan, perustan vaatimuksestaan, ja k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi muodonmuutoksen. Emme voi alkaa puhua toista kielt\u00e4, sill\u00e4 arkip\u00e4iv\u00e4mme nojaa J\u00e4rkeen ja on sen logiikan kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4. Voimme ainoastaan yritt\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 J\u00e4rke\u00e4mme jollakin uudella ja toisella tavalla, tavalla joka samanaikaisesti neutralisoi sen absoluutin ja totalisoivan, kaiken nielev\u00e4n voiman. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 meid\u00e4n tulisi olla \u00e4\u00e4rellisempi\u00e4, toisaalta emme saisi langeta t\u00e4m\u00e4npuoleisuuden ja sen julmien lohdukkeiden ansaan. Olisi pidett\u00e4v\u00e4 kiinni J\u00e4rjen radikaaliudesta, sen kumoavasta voimasta, ja silti estett\u00e4v\u00e4 itse\u00e4mme rakentamasta uutta, entist\u00e4 tuhoisampaa utopiaa. Kuinka siis tehd\u00e4 ja olla tekem\u00e4tt\u00e4 yhtaikaa?<\/p>\n Jos J\u00e4rki todella kykenee rakentamaan avaruusaluksia, silloin looginen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksemme kuuluu: jokaiselle oma avaruusalus! Jos kerran J\u00e4rki ottaa mittaa itsest\u00e4\u00e4n tyhjyytt\u00e4, kuolemaa, kaaosta vasten, on n\u00e4ist\u00e4 kaikista teht\u00e4v\u00e4 yhteisi\u00e4 asioitamme! J\u00e4rjen demokratisoitumisen ei tarvitse tarkoittaa vain demokraattista j\u00e4rke\u00e4, porvarillista subjektia, vaan J\u00e4rjen loputonta uusjakoa. Uusien maailmoiden ja kotien sijasta meid\u00e4n olisi oltava kyllin rohkeita vaatiaksemme uudenlaista kodittomuutta, joka ei perustu puutteeseen maailman sis\u00e4ll\u00e4, vaan kohdatun tilan maailmattomuuteen. Tyhjyydest\u00e4, perusteettomuudesta, kuilusta, jotka t\u00e4h\u00e4n asti ovat merkinneet vain joko kollektiivisen vieraantuneisuuden tiloja tai yksil\u00f6llisen autenttisuuden mystisi\u00e4 ekstaaseja, on tultava yhteisi\u00e4 ja julkisia asioita. Moderni mystiikka on kavallettava, moderni vieraantuneisuus on my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4 tilana jota ei voi \u201dv\u00e4hent\u00e4\u00e4\u201d. T\u00e4llaisen tilan kohtaaminen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kokijansa uudenlaisella pelolla ja rohkeudella.<\/p>\n Maailmattomuus, joka n\u00e4in kohdataan, ei ole varattu vain poikkeusyksil\u00f6ille tai poissuljetuille massoille, vaan se on dimensio, joka avautuu kaikkien niiden kesken, jotka eiv\u00e4t l\u00f6yd\u00e4 kotiaan globaalista maailmasta eiv\u00e4tk\u00e4 lopulta edes kaipaa tai etsi sit\u00e4. Heid\u00e4n pelkonsa ei ole en\u00e4\u00e4 sit\u00e4 pelkoa, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ihmisten hallitsemiseen yhteisiss\u00e4 maailmoissa, kansallisvaltioissa ja niiden liitoissa. Ne oikeuttavat perustan vaatimuksensa perustan puuttumisen uhalla, kaaoksen uhalla, joka on yht\u00e4 totaalinen kuin se maailma, jonka on tarkoitus suojella ihmisi\u00e4 tuolta uhalta. Heid\u00e4n huolensa ei ole maailman huolta, joka pyrkii vain varmistamaan olemassaolonsa jatkuvuuden ja tulevaisuuden annetulla tavalla. Heid\u00e4n toivonsa ei ole maailman toivoa, jonka mukaan onni on saavutettavissa, kunhan vain jokainen hyv\u00e4ksyy saman maailman ja el\u00e4\u00e4 saman J\u00e4rjen huomassa, kosmopoliittiseen tyyliin, poliksessa joka on ottanut kosmoksen mittasuhteet. T\u00e4t\u00e4 on globalisaation henki ja j\u00e4rjestys, jonka ei-inhimillisen j\u00e4rjen kritiikki haluaa nyt hajottaa osatekij\u00f6ihins\u00e4.<\/p>\n Ne, jotka vastaavat ei-inhimillisen J\u00e4rjen kutsuun, tai ne, jotka se ottaa valtaansa, astuvat kaaoksen tasalle, tunnistavat sen yhdess\u00e4 jaettavana ja kohdattavana dimensiona. Samalla hetkell\u00e4 kun maailma katoaa, eli kun se menett\u00e4\u00e4 merkityksens\u00e4, katoaa my\u00f6s luonto maailman vastakohtana. Paluuta mihink\u00e4\u00e4n entiseen ei ole; on vain askel kohti tyhjyytt\u00e4, joka voidaan ottaa vain yhdess\u00e4. Ne jotka ottavat sen tulevat t\u00e4ll\u00f6in todella trans-immanenteiksi, eli he ottavat vihdoin vastuun transsendentin ja immanenssin suhteesta \u2013 siit\u00e4 mist\u00e4 alusta asti on ollut kysymys! Pelko, joka t\u00e4ll\u00f6in kohdataan, on planetaarista. Planetaarista pelkoa tunnetaan toisen vuoksi, ja itsen vuoksi vain siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin olen toiselle toinen, erillinen olio tai ruumis, tai planeetta. Tuo tunne ei en\u00e4\u00e4 liittoudu kuoleman pelon kanssa, joka on aina yksil\u00f6n pelkoa ja joka liittyy tunnustamattoman ja valheelliseen lupaukseen\/toivoon p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 pois (siis jonnekin muualle, parempaan maailmaan). Planetaarisuus ei tyydy mittasuhteisiin: se ei ole suurempaa tai pienemp\u00e4\u00e4. Planetaarisuus operoi partikkeleilla ja niiden v\u00e4lisill\u00e4 voimilla. Avaruuden syvyydess\u00e4 ei ole subliimeja rajoja, joita voisi tavoitella, eik\u00e4 kokoavaa horisonttia. Universumi itse on vain olio, partikkeli, muiden joukossa! My\u00f6s sit\u00e4 kohtaan voi tuntea s\u00e4\u00e4li\u00e4. Avaruusmatkailun avain ei valonnopeuden saavuttamisessa vaan menemisess\u00e4 nopeuden tuolle puolen.<\/p>\n Sf\u00e4\u00e4rien sekaannus, tapahtuma joka avasi modernin ajan, merkitsi my\u00f6s el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman rajan sumentumista. Kaikesta uskontojen tarjoamasta nostalgiasta huolimatta t\u00e4st\u00e4k\u00e4\u00e4n tilasta ei ole en\u00e4\u00e4 paluuta entiseen. Meid\u00e4n olisi opittava el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuoleman kanssa ep\u00e4traagiseen tapaan, mik\u00e4 merkitsisi, ettemme en\u00e4\u00e4 tekisi kauppaa kuoleman kanssa, laskisi sen (oman tai toisen kuoleman) varaan, ja k\u00e4\u00e4nt\u00e4isi sit\u00e4 siten oman olemassaolomme perustaksi. Olisi jo aika my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme h\u00e4ilyvyys on luonteeltaan hyvin erilaista kuin muinaisten ihmisten. T\u00e4h\u00e4n olemme t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 h\u00e4din tuskin pystyneet. Tosiasiassa me emme en\u00e4\u00e4 valita el\u00e4m\u00e4n lyhyytt\u00e4 vaan sen loputtomuutta, samoin kuin kuoleman loputtomuutta: sekaannuksen tilaa joka tulisi kohdata erityisen k\u00e4rsiv\u00e4llisesti ja tarkkaavaisesti. Kuoleman levi\u00e4minen yhteisen el\u00e4m\u00e4mme alueelle, hoitokulttuuri, on aikamme tunnusomaisinpia piirteit\u00e4! Totisesti se seikka, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ei ole ulosp\u00e4\u00e4sy\u00e4, ettei edes kuolema takaa helpotusta ja ett\u00e4 olemme enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n kuolleita koko ajan, on jo riitt\u00e4v\u00e4 syy vaatia pakoa maailmasta, joka taistelee kuolemaa vastaan muiden kuoleman kustannuksella!<\/p>\n Maailmattomuutemme keskell\u00e4, asioiden moninaisuuden ja heterogeenisyyden keskell\u00e4, tunnistamme j\u00e4lleen tarpeemme yksil\u00f6llisiin ja kollektiivisiin maailmoihin, kodin ja yhteiskunnan tarpeen, tarpeen perustaa ja pystytt\u00e4\u00e4, instituoida. Mutta samalla on mahdollista my\u00f6s tunnistaa tarpeittemme \u00e4\u00e4rellisyys, instituutioidemme keinotekoisuus ja niiden inhimillinen luonne: jokainen meist\u00e4 muodostaa oman maailmansa, v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tilap\u00e4isen mutta silti absoluuttisen, ilman yhteist\u00e4 maailmaa. J\u00e4rki hajaantuu; siit\u00e4 tulee oman hajaantumisensa periaate eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n saata en\u00e4\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 sit\u00e4. J\u00e4rki ei sijaitse en\u00e4\u00e4 kaiken takana, per\u00e4ll\u00e4, perustassa, ei ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 eik\u00e4 alhaalla, vaan v\u00e4liss\u00e4 \u2013 immanenssin ja transsendenssin v\u00e4lill\u00e4, rajalla joka yhtaikaa yhdist\u00e4\u00e4 ja erottaa meit\u00e4 toinen toisistamme muodostaen yhteisen asiamme. T\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien jonkin ei-inhimillisen asian olemassaolo, esimerkiksi katajan, ei ole meille en\u00e4\u00e4 arvoitus; pikemmin se ihmettelee yht\u00e4 lailla kuin me omaa olemistaan. Kasvit eiv\u00e4t kasva luonnossa. Ne ulottavat juurensa tyhjyyteen.<\/p>\n T\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien ne jotka kuulevat ei-inhimillisen J\u00e4rjen kutsun, ne jotka ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t sen tarpeen ja suuntaavat kohden maailmattomuutta, voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 erilaisina tilap\u00e4isin\u00e4 absoluutteina (3) : tyhjin\u00e4 ja yksin\u00e4isin\u00e4 entiteettein\u00e4, monadeina tai planeettoina, joiden totaalinen ja \u00e4\u00e4ret\u00f6n luonne ei ole ristiriidassa niiden \u00e4\u00e4rellisen, suhteellisen ja osittaisen, ruumiillisen luonteen kanssa.<\/p>\n (3) T\u00e4ss\u00e4 manifestissa kehitelty idea \u201ctilap\u00e4isest\u00e4 absoluutista\u201d on per\u00e4isin Harry Martinsonin esseest\u00e4 Stj\u00e4rns\u00e5ngen vuodelta 1938 (julkaistu viimeksi teoksessa Kring Aniara, Stefan Sandelin (toim.), S\u00f6dra Sandby: Vekerum 1989). Esseess\u00e4\u00e4n kirjailija esitt\u00e4\u00e4 kysymyksen runouden mahdollisuudesta suhteessa modernin luonnontieteen, erityisesti astrofysiikan tuloksiin. Sik\u00e4li kuin n\u00e4m\u00e4 tulokset ylitt\u00e4v\u00e4t inhimillisen kokemuksen ja kuvittelukyvyn, eiv\u00e4tk\u00f6 ne my\u00f6s kompromettoi runollisen inspiraation voiman, joka on sidottu ihmiskieleen ja sen ilmeisen kapeisiin esitt\u00e4misen muotoihin? Martinsonin mukaan runous voi ansaita uskottavuutensa tarkastelemalla tuotoksiaan \u201dtilap\u00e4isin\u00e4 absoluutteina\u201d (provisorisk absolut), samaan aikaan redusoituina mutta \u00e4\u00e4rett\u00f6min\u00e4 perspektiivein\u00e4, jotka kytkev\u00e4t meid\u00e4t universumiin juuri rajallisuutemme ansioista, ei siit\u00e4 huolimatta.<\/p>\n Tilap\u00e4isen absoluutin ruumiillisuus tarkoittaa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 absoluutti synnytt\u00e4\u00e4 rajan sis\u00e4- ja ulkopuolensa kanssa ja muodostaa yhtaikaa kokemuksen omasta rajallisuudestaan. Ulkoap\u00e4in tilap\u00e4inen absoluutti on kuin itse teossa tavoitettu J\u00e4rki, joka samalla hetkell\u00e4 paljastuu ei-inhimillisess\u00e4 sitoutuneisuudessaan, \u00e4\u00e4rellisess\u00e4 \u00e4\u00e4rett\u00f6myydess\u00e4\u00e4n, \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 \u00e4\u00e4rellisyydess\u00e4\u00e4n. Kun tunnistamme jonkin tai itsemme tilap\u00e4iseksi absoluutiksi, emme ole en\u00e4\u00e4 yhteiseksi kuvittelemassamme maailmassa vaan Rajalla, ei-miss\u00e4\u00e4n, maailmojen syntyalueella \u2013 ja aina jo selvittelem\u00e4ss\u00e4 v\u00e4lej\u00e4mme asioiden kanssa.<\/p>\n Sis\u00e4isesti tilap\u00e4inen absoluutti on puolestaan aina tyhj\u00e4. Tilap\u00e4inen absoluutti on ihmiskokemuksen perustava muoto, J\u00e4rki jonka kokemuksemme antaa eri tavoin mutta lakkaamatta kaikelle kohtaamalleen tai tuottamalleen. Kaikki n\u00e4ytt\u00e4ytyy sille j\u00e4rkev\u00e4n\u00e4, sen itsens\u00e4 muotoisena, samaan aikaan kun se itse muuttaa koko ajan muotoaan. Jotta absoluutti voisi muuttaa muotoaan ja jotta se lakkaisi olemasta kaikkien kaikkeuksien kaikkeus, on sen itsens\u00e4 oltava tietyll\u00e4 tavalla tyhj\u00e4. Sill\u00e4 ei ole muuta sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 kuin oman tyhjyytens\u00e4 muoto, se erityinen tapa jolla se ottaa vastaan olioiden moninaisuuden ja jonka mukaan ne t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sen. Jokainen tilap\u00e4inen absoluutti avaa rajatun ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tyn mutta loputtoman perspektiivin, horisontin suhteessa siihen mik\u00e4 sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i. Ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4ll\u00e4 asioita se esitt\u00e4\u00e4 asiat ymp\u00e4rist\u00f6in\u00e4\u00e4n. Kaikki mik\u00e4 tulee tuon horisontin sis\u00e4\u00e4n, tulee sen tuolta puolen.<\/p>\n Kokemuksen tyhjyys merkitsee \u00e4\u00e4rimm\u00e4ist\u00e4 passiivisuutta sen suhteen mink\u00e4 suhteen se on tyhj\u00e4. Kaiken sis\u00e4lt\u00f6ns\u00e4, kaikki merkityksens\u00e4 kokemus saa itsens\u00e4 ulkopuolelta. Se on siis t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 \u00e4\u00e4rellinen. Tilap\u00e4isen\u00e4 absoluuttina kokemus lainaa asioille omimman muotonsa, mik\u00e4 merkitsee ett\u00e4 se t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 niiden olotavalla lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 siihen muuta kuin oman vastaanottonsa tavan, alttiutensa, joka on osa sen ruumiillisuutta. T\u00e4st\u00e4 seuraa ett\u00e4 my\u00f6s asiat itse muuttuvat tilap\u00e4isiksi absoluuteiksi tai ne kohdataan sellaisina. Kun asia t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tilap\u00e4isen absoluutin, se t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen l\u00e4pikotaisin mutta m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4tt\u00e4 sit\u00e4, j\u00e4tt\u00e4en sen koskemattomaksi mutta saattaen samanaikaisesti meid\u00e4t ja meid\u00e4n planetaariset ruumiimme kosketuksiin toinen toistemme kanssa.<\/p>\n Tilap\u00e4iset absoluutit toimivat mediumeina, alustoina ja aluksina, maailmattomuuden kohtaamiseen, jakamiseen ja tutkimiseen. Niiden avulla ja varassa on mahdollista asua vailla yhteist\u00e4 maailmaa, kohdata \u00e4\u00e4ret\u00f6n, ei-inhimillinen universumi, mitata sit\u00e4, opiskella sit\u00e4 ja huolehtia siit\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4 sille, toinen toisillemme ja itsellemme, liikaa v\u00e4kivaltaa. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 tilap\u00e4inen absoluutti voitaisiin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 my\u00f6s hyper-mimeettisen\u00e4 tai radikaali-fenomenologisena instanssina. Se on tietoisen havainnointitapamme oudoin muoto, joka kaikkein tutuimmissa ja yleisimmiss\u00e4 muodoissaan, intuitiona, tilana ja aikana, t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ihmiskokemuksen sill\u00e4 mit\u00e4 se ei ole, ja t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen samanaikaisesti my\u00f6s h\u00e4mm\u00e4styksell\u00e4. Tilap\u00e4inen absoluutti koostuu varastoidusta intuitiosta, mik\u00e4 merkitsee ett\u00e4 se muistaa mist\u00e4 se on per\u00e4isin ja samasta syyst\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 sen a priori. Kun tilap\u00e4inen absoluutti t\u00e4yttyy j\u00e4lleen, se samanaikaisesti toistaa vierasper\u00e4isyytens\u00e4, muistaa sen ja muistuttaa siit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n. Koska tuo muisto on tyhj\u00e4, jokainen sis\u00e4lt\u00f6 joka voi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen saa alkuper\u00e4n muodon: se ilmenee jonakin vierasper\u00e4isen\u00e4, yhtaikaa l\u00e4heisen\u00e4 ja kaukaisena. Se on syntymisen kokemus jonka tilap\u00e4inen absoluutti k\u00e4y l\u00e4pi yh\u00e4 uudestaan sis\u00e4lt\u00f6ns\u00e4 mediumissa. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 tilap\u00e4inen absoluutti ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kohtaa mit\u00e4\u00e4n ilman tietty\u00e4 kiitollisuutta ja nautintoa. Toimeliaisuutemme ja tekniset taitomme, se mit\u00e4 me ihmiset osaamme, rajoittuu kykyymme rakentaa t\u00e4llaisia instansseja, avata ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 erilaisia tyhji\u00e4 tiloja, jotka sek\u00e4 suojelevat meit\u00e4 ett\u00e4 avaavat p\u00e4\u00e4syn jonkin luo.<\/p>\n Tilap\u00e4isiss\u00e4 absoluuteissa ei l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ole meille mit\u00e4\u00e4n vierasta, vaan kysymys on jo olemassaolevan ja toimivan rationaliteettimme uudelleenymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4, kokemuksen kokemuksesta. Kyseess\u00e4 voi olla havainnointilaite, taideteos, esitys tai ohjelma, tieteellinen tai sosiaalinen koej\u00e4rjestely, harjoite, rakennus, viljelm\u00e4, alus, tutkimusretki, rituaali, meditaatio, seksuaalinen akti tai vain jokin mieleen j\u00e4\u00e4v\u00e4 hetki. Mutta meid\u00e4n ei suinkaan tarvitse tyyty\u00e4 jo olemassa oleviin rationaalisuuden medioihin. Voimme my\u00f6s oppia suunnittelemaan niit\u00e4 itse, keksim\u00e4\u00e4n niit\u00e4 tarpeittemme ja kiinnostuksemme mukaan ja ehdottamaan niit\u00e4 yhteisiksi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iksi. Tilap\u00e4iset absoluutit ovat keino l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja ne on tarkoitettu l\u00f6ydett\u00e4viksi \u2013 yksin ja yhdess\u00e4. Tilap\u00e4iset absoluutit ovat kokemuksen ulkoistunut muoto, joka on kaikkien ulottuvilla. Niiden kautta jokaisella on oikeus ja p\u00e4\u00e4sy tietoon ja kaikki tieto tulisi toisaalta voida palauttaa kokemukseen, eli tilap\u00e4isen absoluutin muotoon. Jokaista ihmist\u00e4 tulisi rohkaista ja auttaa tyhjent\u00e4m\u00e4\u00e4n maailmansa ja antamaan sen jakautua tilap\u00e4isten absoluuttien moninaisuudeksi.<\/p>\n Tilap\u00e4isen\u00e4 absoluuttina kykenen tarkastelemaan olemassaoloani elossapysymisen ja yksin\u00e4isyyden n\u00e4k\u00f6kulmasta ilman ett\u00e4 teen kummastakaan yksityist\u00e4 ja henkil\u00f6kohtaista asiaa, siis pelotta. Vaikka olemme tilap\u00e4isin\u00e4 absoluutteina absoluuttisen erill\u00e4\u00e4n toinen toisistamme, yksin\u00e4isyytemme on erilaista kuin se yksin\u00e4isyys ja avuttomuus jota subjekti kokee maailmansa keskell\u00e4. Se mit\u00e4 jaamme ei ole yhteinen maailma ja siit\u00e4 seuraava kuolemanpelko vaan outo ja ennakoimaton ei-kenenk\u00e4\u00e4n-maa, joka samaan aikaan on sek\u00e4 viidakko ett\u00e4 raunio, kaaoksen maailma. T\u00e4ss\u00e4 tilassa yksin\u00e4isyys on olioiden yhteinen asia: kuinka kannatella sit\u00e4, kest\u00e4\u00e4 sit\u00e4, kumoamatta sit\u00e4 jonkin valheellisen yhteis\u00f6n, maailman, nimiss\u00e4? Se, mit\u00e4 me ihmiset jaamme ja mik\u00e4 on meille yhteist\u00e4, on ei-inhimillistyneen J\u00e4rjen muoto: kokemuksemme muuntautuva tyhjyys sek\u00e4 sen piiriin tulvivien asioiden loputtomuus ja monitahoisuus. Samasta syyst\u00e4, koska tilap\u00e4iset absoluutit ovat itsen toiselle menett\u00e4misen muotoja, voimme kommunikoida ne j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksett\u00e4 toinen toisillemme, jakaa ja vaihtaa niit\u00e4 kesken\u00e4mme. Yhteist\u00e4 on niin ik\u00e4\u00e4n vapaan valintamme valita juuri t\u00e4m\u00e4 J\u00e4rjen muoto ja pit\u00e4\u00e4 siit\u00e4 kiinni ilman ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n kohtalo pakottaa meit\u00e4 siihen. Tilap\u00e4iset absoluutit eiv\u00e4t muodosta perimm\u00e4ist\u00e4 totuutta, joka ihmisten tulisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, vaan h\u00e4t\u00e4ulosk\u00e4ynti\u00e4, jonka J\u00e4rki avaa itselleen paetakseen raunioituvaa maailmaa.<\/p>\n Tilap\u00e4isi\u00e4 absoluutteja ei kokoa yhteen mik\u00e4\u00e4n ne ylitt\u00e4v\u00e4 absoluutti. Absoluuttien v\u00e4lill\u00e4 ei ole erimielisyytt\u00e4, vain erilaisuutta. Vaikka absoluutit ovat yhteismitattomia, ne tarvitsevat toinen toisiaan, koska niiden yhteismitattomuus on samalla jotakin \u00e4\u00e4rellist\u00e4: ne jakavat maailmattomuuden tilaa. Ne voivat oppia mit\u00e4 ne ovat ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n vain toinen toistensa kautta. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 niiden yhteismitattomuus on niiden yhteinen asia ja l\u00e4ht\u00f6kohta kaikelle neuvottelulle tai kiistelylle niiden v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4st\u00e4 l\u00e4htien yhteisten tilojen rakentaminen ja avaaminen on tietoinen instituution akti. Instituutiot tulisi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tilap\u00e4isten absoluuttien yhdistelmin\u00e4, ihmisten v\u00e4lisin\u00e4 yhteisin\u00e4 keinoina kest\u00e4\u00e4 ja jakaa maailmattomuutta. Jokainen instituutio asettuu immanenssin ja transsendenssin rajalle antaen niiden v\u00e4liselle suhteelle jonkin yhteisen ja kest\u00e4v\u00e4n ilmauksen ja merkityksen. Jos tilap\u00e4iset absoluutit ovat avaruusaluksia, ovat instituutiot avaruusasemia. Samalla kun ymm\u00e4rr\u00e4mme ett\u00e4 maan ulkopuolinen j\u00e4rki l\u00f6ytyy meist\u00e4 itsest\u00e4mme, avaruutta luotaavat teleskoopit paljastavat uskonnollisen luonteensa: temppelit ovat olleet aina observatorioita ja observatoriot temppeleit\u00e4.<\/p>\n Instituutioiden synnytt\u00e4minen on mahdollista my\u00f6s kriittisen hengen varassa. Samalla kun J\u00e4rki luopuu perustan vaatimuksesta, se luopuu itsest\u00e4\u00e4n instituutioiden perustana. Ihminen on aina instituoinut paremman puutteessa. Instituutio on ihmisen \u00e4\u00e4rellisyyden tunnustus, keino kest\u00e4\u00e4 omaa \u00e4\u00e4rellisyytt\u00e4\u00e4n. Tilap\u00e4isten absoluuttien j\u00e4rjestyksess\u00e4 my\u00f6s instituutiot kelluvat; ne saavat aikaan putoamisen v\u00e4liaikaisen keskeytymisen; ne rakentuvat rauniolle. Se mik\u00e4 pit\u00e4\u00e4 niit\u00e4 koossa ja est\u00e4\u00e4 niit\u00e4 putoamasta on yhteinen intressi osanottajien v\u00e4lill\u00e4, kritiikin henki, hajaantuneen J\u00e4rjen voima. Instituutioissa tilap\u00e4isi\u00e4 absoluutteja tarkastellaan ja kohdellaan tilap\u00e4isin\u00e4 absoluutteina, niiden olemisen tavan ja tarpeiden mukaan. Instituutio kommunikoi tilap\u00e4isille absoluuteille niiden tavan osallistua transsendenssin ja immanenssin v\u00e4lisen suhteen rakentamiseen ja (uudelleen)artikulointiin. Tilap\u00e4iset absoluutit lep\u00e4\u00e4v\u00e4t instituutioissa. Instituutio keskittyy aina johonkin jaettuun tapaan kohdata asioita rakentaen tai purkaen, yll\u00e4pit\u00e4en tai kehitt\u00e4en noita tapoja. Voimme el\u00e4\u00e4 ja liikkua samaan aikaan lukuisissa instituutioissa tarvitsematta mit\u00e4\u00e4n super-instituutiota, valtiota tai maailmaa, joka kokoaisi ne yhteen.<\/p>\n Jokainen maailman j\u00e4rjestys, J\u00e4rjen totaliteetti, merkitsee instituutiota joka k\u00e4tkee institutionaalisen luonteensa. Se sulauttaa eri maailmat yhteen, sulkee ne yhteisen absoluutin sis\u00e4\u00e4n ja muuntaa osanottajansa alaisikseen, subjekteiksi. Jokainen yritys tuottaa fuusio \u00e4\u00e4rellisten absoluuttien v\u00e4lille jonkin yhteisen perustan nimiss\u00e4 on metafyysisen v\u00e4kivallan teko. Se ei kohdistu vain maailman alamaisiin, subjekteihin, vaan k\u00e4y my\u00f6s kaiken sen kimppuun, joka ymp\u00e4r\u00f6i tuota maailmaa ja jonka se sulkee ulkopuolelleen. Maailma valitsee aina j\u00e4senens\u00e4 ja kannattajansa. Samassa m\u00e4\u00e4rin kuin synnytetty fuusio tuottaa inhimilliseksi olettamansa ja nime\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ulottuvuuden, se k\u00e4tkee, sis\u00e4ist\u00e4\u00e4 tai sulkee ulkopuolelleen ei-inhimillisen tilan, ajan, olemisen, jota se samalla tiet\u00e4en tai tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n riist\u00e4\u00e4. Maailmaa rakentava toiminta levitt\u00e4\u00e4 kaaosta laajentamalla lakkaamatta takapihaansa, kaatopaikkaa, j\u00e4tt\u00f6maata tai siirtomaata, outoa planeettaa, joka laajetessaan sy\u00f6 v\u00e4h\u00e4 v\u00e4h\u00e4lt\u00e4 maailman vaatimaa tilaa ja aikaa. Siksi jokainen maailma on jo syntyess\u00e4\u00e4n raunio.<\/p>\n Tilap\u00e4iset absoluutit tarjoutuvat nyt korvaamaan subjektin ja h\u00e4nen maailmansa. Ei-inhimillisen J\u00e4rjen k\u00e4ytt\u00f6 saa meid\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 jokaisella absoluutilla on rajansa jonka toinen puoli on konstitutiivisesti tuntematon ja jolla on yht\u00e4 monta toista puolta kuin on tilap\u00e4isi\u00e4 absoluutteja. On vain asioita; on toisia \u00e4\u00e4rellisi\u00e4 absoluutteja joita ei voi mill\u00e4\u00e4n keinoin jakaa inhimillisiin ja ei-inhimillisiin. Kun kohtaamme toisen olennon tilap\u00e4isen absoluutin v\u00e4lityksell\u00e4, kohtaamme sen toisena tilap\u00e4isen\u00e4 absoluuttina, kaltaisenamme kaaoksen asukkaana. Tilap\u00e4inen absoluutti kohtaa ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 toiset asiat itsens\u00e4 kautta ja itsens\u00e4 toisten asioiden kautta. Sill\u00e4 ei ole muuta sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 kuin kohtaamansa. Siksi tilap\u00e4isiin absoluutteihin uskominen on perustavinta uskoa: uskoa toisiin. Se on tapa kohdata kivi, kasvi, el\u00e4in, alkeishiukkanen ja t\u00e4htigalaksi jonakin kaltaisenamme ja neuvotella niiden kanssa palauttamatta niit\u00e4 tapaamme inhimillist\u00e4\u00e4 kaikki. Se on tapa perustaa olioiden v\u00e4lille radikaali kaltaisuus, kaiken identiteetin ja representaation tuolla puolen. Se mit\u00e4 t\u00e4ll\u00f6in kohdataan ei ole sama, vaan asioiden vierasper\u00e4inen moninaisuus, joka tilap\u00e4isten absoluuttien mediumissa voidaan tavoittaa tuhoamatta noita asioita ja ilman ett\u00e4 ne tuhoavat meit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on tulosta ei-inhimillisen J\u00e4rjen ty\u00f6st\u00e4, joka ei en\u00e4\u00e4 pyri omistamaan ja\/tai palvomaan \u201cToista\u201d, joka ei en\u00e4\u00e4 pyri sulkemaan sit\u00e4 maailmansa sis\u00e4- tai ulkopuolelle, vaan pyrkii siihen ett\u00e4 asiat saisivat kohdata toisensa, ilmaista itsens\u00e4 toinen toisilleen ja selvitell\u00e4 v\u00e4lins\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n vailla muuta tuomaria kuin keskin\u00e4isen kritiikin henki.<\/p>\n Mik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 asioista jotka t\u00e4m\u00e4 manifesti kutsuu esiin \u2013 J\u00e4rjen kritiikin kritiikin loppuunvieminen, maailman ja subjektin purkaminen tilap\u00e4isten absoluuttien avulla \u2013 ei saavuteta v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti, yhdell\u00e4 kertaa eik\u00e4 yhtaikaa. Muodonmuutos jota t\u00e4ss\u00e4 kuvataan vaatii toistoa ja harjoitusta, tekniikkaa ja menetelmi\u00e4. Se vaatii sek\u00e4 henkil\u00f6kohtaista ett\u00e4 poliittista tahtoa ja toimintaa sek\u00e4 uudenlaisia instituutioita, jotka yhdist\u00e4v\u00e4t henkil\u00f6kohtaisen ja poliittisen samaistamatta niit\u00e4. Instituution muodot ja tekniikat olisi voitava jakaa, yleist\u00e4\u00e4 ja vapauttaa maailman rakentamisen palveluksesta. Kaikki t\u00e4ss\u00e4 manifestissa kuvattu ja vaadittu on jo tapahtumassa, toteutumassa. T\u00e4m\u00e4n manifestin tarkoitus on antaa \u00e4\u00e4ni muutokselle, eli kritiikin hengelle itselleen: kuinka kaikki tuo tapahtuminen ja toiminta muuntaa perustavimpia kokemuksen rakenteita ja kuinka puolestaan tuon muutoksen ymm\u00e4rt\u00e4minen voi auttaa ja tukea meit\u00e4 pyrkimyksiss\u00e4mme olioiden keskin\u00e4iseen vapautumiseen. Globaali aika on samaan aikaan my\u00f6s avaruusaikaa. N\u00e4m\u00e4 kaksi aikaa eiv\u00e4t k\u00e4y yhteen.<\/p>\n Esa Kirkkopelto Julkaistu englanniksi \u201cProvisional Absolutes. The Second Manifesto for Generalized Anthropomorphism\u201d, teoksessa Laura Cull & Will Daddario (toim.) \u201cManifesto Now! Instructions for Performance, Philosophy, Politics\u201d. Intellect. Bristol, UK \/ Chicago, USA, 2013, s. 196\u2013210.<\/p>\n \t\t\t\t\t\t\t\t\tHarjoitteluperiaatteet<\/p>\n Harjoittelu tapahtuu ryhm\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Harjoittelu on jatkuvaa, s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti toistuvaa ja irrotettua esityksen tuottamisesta. Haluttaessa se voidaan kytke\u00e4 erilaisiin esityksiin.<\/p>\n Harjoitteet muodostavat itsess\u00e4\u00e4n aina oman esityksens\u00e4. Harjoitteiden yhdess\u00e4 seuraaminen on osa harjoittelua.<\/p>\n Harjoitteiden aiheina ovat muodonmuutokset, vierailut muuntuneissa ja\/tai ihmiselle vieraissa olo- ja kokemusmuodoissa, \u201dtoisissa tiloissa\u201d.<\/p>\n Harjoitteet perustuvat erilaisiin itse keksittyihin tekniikoihin. Tekniikat voivat ottaa vaikutteita eri traditioista ja metodeista, mutta ne eiv\u00e4t perustu mihink\u00e4\u00e4n ennalta olemassa olevaan oppiin. Toiminnan yhten\u00e4 tavoitteena on keksi\u00e4 uusia ja uudenlaisia harjoitteita.<\/p>\n Tekniikoissa otetaan huomioon muun muassa mielikuva, ruumiin asento ja liike, hengitys, \u00e4\u00e4ni sek\u00e4 suhde toisiin ruumiisiin, tilaan ja aikaan. Kun tekniikka harjoitteen p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 puretaan, harjoitteen synnytt\u00e4m\u00e4 kokemus purkautuu. Tekniikan purku on osa tekniikkaa. Harjoitteiden tuottamat tilat eiv\u00e4t voi \u201dj\u00e4\u00e4d\u00e4 p\u00e4\u00e4lle\u201d.<\/p>\n Harjoitteita on monia ja monenlaisia. Variaatio ja vertailu eri harjoitteiden v\u00e4lill\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 kokemusten syntymisen tekniikasta.<\/p>\n Harjoitellaan sis\u00e4- tai ulkotilassa, mieluiten joustavassa asussa ja ilman kenki\u00e4.<\/p>\n Harjoittelua edelt\u00e4\u00e4 lyhyt yhteinen l\u00e4mmittely. L\u00e4mmittelytapa vaihtelee tarkoituksenmukaisesti. L\u00e4mmittely toimii siirtym\u00e4n\u00e4 itse harjoittelutilanteeseen.<\/p>\n Harjoitteet toteutetaan seuraten kaikille yhteist\u00e4 ohjeistusta. Jokainen sovittaa ohjeistetun tekniikan omaa kuntoaan, ruumiinrakennettaan ja mielialaansa vastaavaksi.<\/p>\n Harjoitteen kaari koostuu tilaan menosta, tilan yll\u00e4pidosta ja vahvistamisesta sek\u00e4 tilasta poistumisesta. Harjoitteen kesto (keskim\u00e4\u00e4rin 8-12 minuuttia) sovitaan ennen harjoitteen alkua.<\/p>\n Harjoite aloitetaan, tehd\u00e4\u00e4n ja lopetetaan yhdess\u00e4. Harjoite ei p\u00e4\u00e4ty ennen kuin on yhdess\u00e4 todettu ja varmistettu ett\u00e4 kaikki ovat palanneet tilasta. (Harjoitteen voi kuitenkin kukin keskeytt\u00e4\u00e4 halutessaan ja muita h\u00e4iritsem\u00e4tt\u00e4 siirty\u00e4 katselemaan.)<\/p>\n Harjoitteluun kuuluu keskustelu, jossa vertaillaan harjoitteen synnytt\u00e4mi\u00e4 kokemuksia. Keskustelun perusteella harjoituksen ohjeistusta tarkennetaan ja rakennetta kehitet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Harjoitteen tekoa ei arvoteta eik\u00e4 arvostella. Ulkoista ohjausta tarjotaan vain pyydett\u00e4ess\u00e4. Kukin pyrkii samaan harjoitteen \u201dtoimimaan\u201d omalla kohdallaan. Harjoite toimii silloin kun se tuottaa paitsi tietoa harjoitteen kohteena olevasta olo- tai kokemusmuodosta my\u00f6s nautintoa. Harjoitteet ovat niin yksinkertaisia ett\u00e4 periaatteessa kuka tahansa voi niit\u00e4 tehd\u00e4. Jos jonkin harjoitteen tekeminen tuottaa vaikeuksia, voi tehd\u00e4 jonkin toisen harjoitteen.<\/p>\n Harjoitteen toistaminen on osa harjoittelua. Toisto syvent\u00e4\u00e4 ja muuntaa harjoitteen synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4 kokemusta. Harjoitteet eiv\u00e4t tule valmiiksi. Toisto synnytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s ymm\u00e4rryst\u00e4 siit\u00e4 mit\u00e4 harjoite merkitsee harjoittelemisena, toimintana ja mahdollisena el\u00e4m\u00e4ntapana.<\/p>\n Harjoittelu on yhdess\u00e4 tapahtuvaa muuttumista.<\/p>\n \t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t Toisissa tiloissa -kollektiivin toimintaa tukevat Taiteen edist\u00e4miskeskus ja Helsingin kaupunki.<\/p>\n <\/h1>\n Kuva Mika Elo<\/p>\n <\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":" TOISISSA TILOISSA P\u00c4HKIN\u00c4NKUORESSA Toisissa tiloissa on vuonna 2004 perustettu helsinkil\u00e4inen esitystaiteen kollektiivi. Toimintamme ytimen\u00e4 ovat kollektiiviset ruumiilliset harjoitteet, joiden avulla p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n kosketuksiin ihmisille vieraiden olemis- ja kokemusmuotojen kanssa, eli vierailemaan \u201dtoisissa tiloissa\u201d. Viikoittaisissa harjoituksissamme keksimme\u00a0 jatkuvasti uusia harjoitteita ja kehit\u00e4mme olemassa olevia edelleen. Osallistavat esityksemme pohjautuvat n\u00e4ihin harjoitteisiin. Helpoilla ja yksinkertaisilla tekniikoilla viemme my\u00f6s esityksiimme … Read more<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_eb_attr":"","generate_page_header":"","footnotes":""},"class_list":["post-175","page","type-page","status-publish"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/toisissatiloissa.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/175","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/toisissatiloissa.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/toisissatiloissa.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/toisissatiloissa.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/toisissatiloissa.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=175"}],"version-history":[{"count":23,"href":"https:\/\/toisissatiloissa.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/175\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6679,"href":"https:\/\/toisissatiloissa.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/175\/revisions\/6679"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/toisissatiloissa.net\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=175"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/toisissatiloissa.net\/wp-content\/uploads\/2018\/12\/emma-Yehia-Eweis-3-768x513.jpg\")
\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\nHARJOITTEET<\/h3>\n
![\"\"](\"https:\/\/toisissatiloissa.net\/wp-content\/uploads\/2018\/12\/lecco-Attilio-Imrogno-1-768x576.jpg\")
\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\nTY\u00d6PAJAT<\/h3>\n
![\"\"](\"https:\/\/toisissatiloissa.net\/wp-content\/uploads\/2018\/12\/Esitystaiteen-markkinat-Antti-Ahonen-768x512.jpg\")
\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\nEKOLOGIA<\/h3>\n
![\"\"](\"https:\/\/toisissatiloissa.net\/wp-content\/uploads\/2018\/12\/emma-Yehia-Eweis-1-768x513.jpg\")
\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\tPrevious
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\tNext<\/p>\nT\u00c4SS\u00c4 MUUTAMIA RYHM\u00c4N TOIMINTAAN LIITTYVI\u00c4 KIRJOITUKSIA, JOTKA OVAT LUETTAVISSA VERKOSSA<\/h3>\n
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\tYleistetyn antropomorfismin manifesti<\/a>
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\tTilap\u00e4iset absoluutit: Yleistetyn antropomorfismin toinen manifesti<\/a>
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\tHarjoitteluperiaatteet<\/a>
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\tLue lis\u00e4\u00e4<\/p>\n
Helsingiss\u00e4 28.4.2004<\/i><\/p>\n
Helsingiss\u00e4, marraskuu 2012<\/p>\n![\"Taike](\"https:\/\/toisissatiloissa.net\/wp-content\/uploads\/elementor\/thumbs\/taike_vaaka_v2-o3zirjrdfp7gfkgqpd88eqe3ix0mlnr95qwj6hy3nk.png\" "\\"Taike")
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t![\"HELSINKI_Tunnus_MUSTA-1-150x69\"](\"https:\/\/toisissatiloissa.net\/wp-content\/uploads\/elementor\/thumbs\/HELSINKI_Tunnus_MUSTA-1-150x69-o3zirjrdfp7gfkgqpd88eqe3ix0mlnr95qwj6hy3nk.jpg\" "\\"HELSINKI_Tunnus_MUSTA-1-150×69\\"")
\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/p>\n\n